Jamal on Intiaan ulkoistetun asiakaspalvelukeskuksen toimistoapulainen, slummien kasvatti, joka päätyy sattuman summana kilpailemaan Intian ”Haluatko miljonääriksi”-ohjelmassa ja voittamaan pääpalkinnon. Miten slummeissa kasvanut, kouluja käymätön nuori mies saattoi tietää vastaukset kysymyksiin, joihin kukaan ei aiemmin ole osannut vastata?
Näistä lähtöasetelmista ponnistaa Danny Boylen (Trainspotting, The Beach, 28 päivää myöhemmin) hehkutettu Slummien miljonääri, joka ennakko-odotusten mukaisesti korjasi vuoden suurimmat potit Oscar- ja Golden globe-gaaloissa tänä vuonna. Boylen monen aiemman tuotoksen mukaisesti hän onnistuu tälläkin kertaa olemaan ajankohtainen ja tarjoamaan katsojille jotain tuoretta.
Elokuvan mielenkiintoinen rakenne on käydä läpi Jamalin elämäntarinaa tietovisan kysymysten pohjalta, matkaten tämän lapsuudesta aina nykyhetkeen. Tarinankerronta loikkii slummien arjen ja monikansallisen tv-viihteen välillä kuin korostaakseen näiden maailmojen eroja. Matka äärimmäisestä köyhyydestä suuriin rikkauksiin, tuttu teema? Rahan käsittely onkin elokuvan kantava voima.
Elokuvan sankarin Jamalin ja tämän veljen Salimin arki slummissa rakentuu rahan hankkimisen ympärille. Raha tuo valtaa ja statusta, jonka tavoittelu nouseekin suurimpaan arvoon taloudellisen ahdingon keskellä. Tämän arvotuksen keskellä on kuitenkin helppo menettää inhimillisyys, se mikä meistä tekee planeettamme ylimmän kastin tallaajia. Jos raha ajaa rakkauden, välittämisen ja veljeyden edelle, mitä meistä jää jäljelle?
Boylen elokuva sekoittaa sulavasti länsimaisen Hollywood-elokuvan ja Intialaisen maailman menettämättä kuitenkaan autenttisuuden tuntua. Elokuvan suuriin vahvuuksiin luettakoonkin realistisuus, jota tukemaan Boyle käytti autenttisia slummilapsia (!) näyttelijöinä. Vaikuttava kameratyöskentely sekä elokuvan äänimaailma tukevat omalta osaltaan tarinankerrontaa loistavasti.
Kaiken kaikkiaan filmi onnistuu yhdistämään monen tason palasensa vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, jota tohtii suositella koko kansalle. Kritiikin alaiseksi asettaisin ainoastaan elokuvan loppuratkaisun, vaikka ymmärränkin sen tuovan lohtua monen elokuvan paljastaman todellisuuden myötä yöunensa menettäneen maailmaan.
4/5
Janne Jokela
tiistai 31. maaliskuuta 2009
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Todellinen miljonääri
Danny Boylen kahdeksan Oscaria kerännyt elokuva on kerrankin voittaja joka on ansainnut kaikki sille annetut palkinnot. Elokuvallaan Boyle osoitti kuinka pienen tuotantotiimin elokuvalla voi päästä maailmansuosioon mikäli siinä on palaset kohdillaan ja jotain sanottavaa kuten Slummien miljonäärillä todellakin oli.
Elokuva alkaa nopeilla leikkauksilla joissa ollaan välillä poliisin kuulusteltavana ja heti toisessa hetkessä keskellä haluatko miljonääriksi tv-ohjelmaa. Elokuva kertoo Intian Bombayssa kasvaneesta Jamalista joka vastoin kaikkia ennakkokäsityksiä osa vastata kaikkiin visailun kysymyksiin. Sillä Jamal on slummien kasvatti ja puhelinmyyntifirman apupoika, ei hänen uskota voittavan rehellisesti vaan poliisin kanssa selvitetään kuinka slummeista kasvanut poika voi edetä visailussa pidemmälle kuin kukaan muu.
Elokuvan runko muodostuu Jamalin tarinoiden ympärille siitä kuinka slummi opetti pojalle kaiken mitä on tarpeen tietää. Jokaisen kysymyksen taakse kätkeytyy tarina Jamalin menneisyydestä keskellä maailman yhtä suurimmista slummeista.
Toinen elokuvan pääjuonipolku seuraa Jamalin loputonta taistelua löytää hänen elämänsä rakkaus, Latikan, jonka hän tapasi jo pienen poikana ja jota hän ei vaan voi unohtaa.
Tarina on Slummien miljonäärin suurin heikkous. Mikäli elokuva olisi tällaisenaan sijoitettu johonkin muualle kuin Intiaan, ei lopputulos olisi ollut lähelläkään näin hyvä. Raikkaalla tarinankerronnalla, kuvauksella ja nopeilla mutta harkituilla leikkauksilla elokuva piti otteessaan ja kiinni tarinassa niin vahvasti ettei juonen sokerisuus tuntunut lainkaan liian janottavalta.
Tarina oli vain tukemassa elokuvan monia teemoja ja tasoja. Rahan merkitys on länsimaissa mahtava, eikä sen suuruutta voi Intian slummeissakaan missään tapauksessa väheksyä. Todellisten valintojen kohdalla rahan merkitys on kuitenkin häviävän pieni. Elokuvan vaikuttavin hetki ajoittui loppuun jolloin samaan aikaan Jamalin veli ammutaan kylpyammeeseen ja Jamal voittaa itselleen omaisuuden. Kohtaus osoittaa kouriintuntuvasti sen mitä rahalla saa ja mitä sillä ei saa.
Danny Boyle osoitti elokuvallaan kuinka kaiken ei tarvitse sijoittua Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan ja kielen ei tarvitse olla aina englanti ja silti elokuva voi olla koko vuoden huipentuma. Pienellä tuotannolla ja tarkoilla valinnoilla voi tehdä elokuvan joka samaan aikaan on viihdettä parhaimmillaan ja haastaa katselijan ajattelemaan omilla aivoillaan.
5 tähteä
Elokuva alkaa nopeilla leikkauksilla joissa ollaan välillä poliisin kuulusteltavana ja heti toisessa hetkessä keskellä haluatko miljonääriksi tv-ohjelmaa. Elokuva kertoo Intian Bombayssa kasvaneesta Jamalista joka vastoin kaikkia ennakkokäsityksiä osa vastata kaikkiin visailun kysymyksiin. Sillä Jamal on slummien kasvatti ja puhelinmyyntifirman apupoika, ei hänen uskota voittavan rehellisesti vaan poliisin kanssa selvitetään kuinka slummeista kasvanut poika voi edetä visailussa pidemmälle kuin kukaan muu.
Elokuvan runko muodostuu Jamalin tarinoiden ympärille siitä kuinka slummi opetti pojalle kaiken mitä on tarpeen tietää. Jokaisen kysymyksen taakse kätkeytyy tarina Jamalin menneisyydestä keskellä maailman yhtä suurimmista slummeista.
Toinen elokuvan pääjuonipolku seuraa Jamalin loputonta taistelua löytää hänen elämänsä rakkaus, Latikan, jonka hän tapasi jo pienen poikana ja jota hän ei vaan voi unohtaa.
Tarina on Slummien miljonäärin suurin heikkous. Mikäli elokuva olisi tällaisenaan sijoitettu johonkin muualle kuin Intiaan, ei lopputulos olisi ollut lähelläkään näin hyvä. Raikkaalla tarinankerronnalla, kuvauksella ja nopeilla mutta harkituilla leikkauksilla elokuva piti otteessaan ja kiinni tarinassa niin vahvasti ettei juonen sokerisuus tuntunut lainkaan liian janottavalta.
Tarina oli vain tukemassa elokuvan monia teemoja ja tasoja. Rahan merkitys on länsimaissa mahtava, eikä sen suuruutta voi Intian slummeissakaan missään tapauksessa väheksyä. Todellisten valintojen kohdalla rahan merkitys on kuitenkin häviävän pieni. Elokuvan vaikuttavin hetki ajoittui loppuun jolloin samaan aikaan Jamalin veli ammutaan kylpyammeeseen ja Jamal voittaa itselleen omaisuuden. Kohtaus osoittaa kouriintuntuvasti sen mitä rahalla saa ja mitä sillä ei saa.
Danny Boyle osoitti elokuvallaan kuinka kaiken ei tarvitse sijoittua Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan ja kielen ei tarvitse olla aina englanti ja silti elokuva voi olla koko vuoden huipentuma. Pienellä tuotannolla ja tarkoilla valinnoilla voi tehdä elokuvan joka samaan aikaan on viihdettä parhaimmillaan ja haastaa katselijan ajattelemaan omilla aivoillaan.
5 tähteä
Miljoonan viisaampi
Brittiohjaaja Danny Boylen ohjaama kahdeksalla Oscar-pystillä palkittu Slummien miljonääri on elokuvana monipuolinen yhdistelmä Intiassa nousussa olevaa länsimaista markkinakulttuuria nivoutuneena yhteen intialaiseen kulttuuriperintöön sekä Mumbaissa laajalti vallitsevaan köyhyyteen. Boyle on onnistunut luomaan, meille usein niin raadolliselta vaikuttavasta slummien elämästä, kuvaavan, mutta samalla tarinana viihdyttävän kokonaisuuden, vaikka itse tarina onkin elokuvan ansioista ehkä vähäisin.
Tarina rakentuu kahdesta aikatasosta, joiden välillä elokuva hyppelee vaivattoman tuntuisesti. Toisessa aikatasossa päähenkilö, slummeissa kasvanut Jamal, istuu Haluatko miljonääriksi- televisiovisailussa ja etenee kaikkien ihmeeksi kysymys kysymykseltä kohti päävoittoa. Tästä alkaa järjestelmän taholta epäily slummissa kasvanutta orpopoikaa kohtaan. Miten hän voi tietää vastaukset? Tähän arvoitukseen kulminoituu mielestäni myös yksi elokuvan kantavista teemoista, viisauden käsite. Visailukysymysten välillä kerronta hyppelee toiselle aikatasolle muutamia vuosia taaksepäin keskelle Mumbain viliseviä hökkelikyliä. Siellä nuori Jamal elää isoveljensä Salimin kanssa elämän selviytymistarinaa niillä vähäisillä eväillä ja pelikorteilla, joita heille on elämänmatkallaan suotu. Leikkaukset visailukysymyksistä nuorten armottomaan lapsuuteen näyttävät katsojalle, kuinka vastaukset kysymyksiin löytyvät nuorten kokemasta elämästä, eivätkä suinkaan kirjojen sivuilta tai koulun penkiltä. Näin elokuva antaa tunnustusta moderneista sivistysyhteiskunnista hiljalleen katoavalle tai ainakin marginaaliin jäävälle viisaudelle, niin sanotulle katuviisaudelle. Tällä tavoin elokuva murtaa perinteistä käsitystä viisaudesta antaessaan kuvaa kirjanoppineisuudesta poikkeavalle, mutta sitäkin arvokkaammalle viisaudelle. Tästä esimerkkinä Jamalin ihmistuntemustaidot, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan miljonäärivisailun viimeisillä hetkillä.
Jos elokuvan juoni on perinteisen poika, veli ja suuri rakkaus- asetelman puitteissa melko keskinkertainen, on puutteet korvattu erinomaisella visuaalisella maailmalla. Juuri tässä näkyy Boylen taito yhdistää sulavasti keskenään elämän ja kulttuurien ääripäitä, eikä hyppiminen aika-akselilla tuota katsojalle minkäänlaisia vaikeuksia pysyä tapahtumien tasalla. Onnistuneen leikkaustyöskentelyn ja mielenkiintoisten kuvakulmien käyttö pitävät impulsiivisemmankin katsojan varmasti mukana elokuvan kulussa, eikä tunnelma pääse missään vaiheessa lässähtämään.
****
-Eero
Tarina rakentuu kahdesta aikatasosta, joiden välillä elokuva hyppelee vaivattoman tuntuisesti. Toisessa aikatasossa päähenkilö, slummeissa kasvanut Jamal, istuu Haluatko miljonääriksi- televisiovisailussa ja etenee kaikkien ihmeeksi kysymys kysymykseltä kohti päävoittoa. Tästä alkaa järjestelmän taholta epäily slummissa kasvanutta orpopoikaa kohtaan. Miten hän voi tietää vastaukset? Tähän arvoitukseen kulminoituu mielestäni myös yksi elokuvan kantavista teemoista, viisauden käsite. Visailukysymysten välillä kerronta hyppelee toiselle aikatasolle muutamia vuosia taaksepäin keskelle Mumbain viliseviä hökkelikyliä. Siellä nuori Jamal elää isoveljensä Salimin kanssa elämän selviytymistarinaa niillä vähäisillä eväillä ja pelikorteilla, joita heille on elämänmatkallaan suotu. Leikkaukset visailukysymyksistä nuorten armottomaan lapsuuteen näyttävät katsojalle, kuinka vastaukset kysymyksiin löytyvät nuorten kokemasta elämästä, eivätkä suinkaan kirjojen sivuilta tai koulun penkiltä. Näin elokuva antaa tunnustusta moderneista sivistysyhteiskunnista hiljalleen katoavalle tai ainakin marginaaliin jäävälle viisaudelle, niin sanotulle katuviisaudelle. Tällä tavoin elokuva murtaa perinteistä käsitystä viisaudesta antaessaan kuvaa kirjanoppineisuudesta poikkeavalle, mutta sitäkin arvokkaammalle viisaudelle. Tästä esimerkkinä Jamalin ihmistuntemustaidot, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan miljonäärivisailun viimeisillä hetkillä.
Jos elokuvan juoni on perinteisen poika, veli ja suuri rakkaus- asetelman puitteissa melko keskinkertainen, on puutteet korvattu erinomaisella visuaalisella maailmalla. Juuri tässä näkyy Boylen taito yhdistää sulavasti keskenään elämän ja kulttuurien ääripäitä, eikä hyppiminen aika-akselilla tuota katsojalle minkäänlaisia vaikeuksia pysyä tapahtumien tasalla. Onnistuneen leikkaustyöskentelyn ja mielenkiintoisten kuvakulmien käyttö pitävät impulsiivisemmankin katsojan varmasti mukana elokuvan kulussa, eikä tunnelma pääse missään vaiheessa lässähtämään.
****
-Eero
Slummien miljonääri
Maineeseen kiirineestä elokuvasta ”Slummien miljonääri” voi kysyä seuraavaa; ”Miten kertoa leffasta, joka on sanoin kuvailematon?” Kyseisessä elokuvassa voi kokea käsittämätön moneen suuntaan repiviä tunteita, joita ei näin voimakkaasti monessakaan elokuvassa koe.
Elokuva lähtee liikkeelle tietovisailusta, jonka pääpottia köyhällä slummien kasvatilla elokuvan päähinkilö Jamaililla ei pitäisi olla mahdollisuuttakaan voittaa. Oikeat vastaukset kysymyksiin kuitenkiin Jamaililta löytyy ja se johtaa poliisikuulusteluihin, joiden päättyessä on vain kaksi vaihtoehtoa; tuomio tai mahdollisuus voittaa valtaisa potti rahaa. Poliisi kuuluteluissa avautuu hiljalleen slummien kasvatin koko elämäntarina aina lapsuudesta kyseiseen hetkeen saakka. Tarinat nivoutuvat ystävävihasuhteeseen omaan veljeen sekä punaiseen lankaan rakkaudesta Latika nimiseen tyttöön.
Elokuvan pääteemat ovat kliseisiä, miksi siihen voikin suhtautua pelkän juonikuvion perusteella hyvinkin ennakkoluuloisesti. Vuosikausia kestävä saavuttamaton rakkaus ja Intian köyhyys ovat jo hyvin kuluneita teemoja mutta oikein yhdistettynä ne saadaan edelleenkin toimiviksi -wow! Lisäksi sivuteemana toimii Jamailin veljen kiehtova mielensisäinen kamppailu siitä, voittaako hänen toiminnassaan rakkaus vai katkeruus omaa veljeään kohtaan.
Elokuva suorastaan hengästyttää katsojansa, kun se ei hetkeksikään anna taukoa, vaan pitää itsessään käsittämättömällä voimalla kiinni. Tapahtumat seuraavat tiiviisti toisiaan ja tunteet syöksyivät hurjaa vauhtia sinne tänne. Välillä tunne on kuin veikeällä pikkupojalla leikkien keskellä, seuraavassa vaiheessa koetaan käsittämätöntä vihaa maailman vääryyksiä kohtaan ja kolmanessa vaiheessa suurta kaihoa kun toisiaan rakastavat kaksi ihmistä eivät onnistu saamaan toisiaan.
Elokuva onnistuu saamaan katsojansa voimakkaasti eläytymään, jopa juonen kannalta sivukohtauksiin. Kuinka sydäntä vihlookaan, kun elokuvan päätähti Jamail törmää vuosien jälkeen vanhaan sokeutettuun ystäväänsä Mumbayn kadulla. Kuinka sääli ja lohtu kietoutuvat käsittämättömällä tavalla yhteen. Ja kuinka jopa sivukohtaukset onnistuvat jatkamaa samaa sanomaa, että vaikka olisi kohdannut vääryyttä, katkeruus ei ole ainoa vaihtoehto vaan aina voi toivoa enemmän sekä iloita muiden onnistuneemmista tarinoista.
Elokuva on todellakin katsomisen arvoinen, usko pois!
*****
-Niina Musakka
Elokuva lähtee liikkeelle tietovisailusta, jonka pääpottia köyhällä slummien kasvatilla elokuvan päähinkilö Jamaililla ei pitäisi olla mahdollisuuttakaan voittaa. Oikeat vastaukset kysymyksiin kuitenkiin Jamaililta löytyy ja se johtaa poliisikuulusteluihin, joiden päättyessä on vain kaksi vaihtoehtoa; tuomio tai mahdollisuus voittaa valtaisa potti rahaa. Poliisi kuuluteluissa avautuu hiljalleen slummien kasvatin koko elämäntarina aina lapsuudesta kyseiseen hetkeen saakka. Tarinat nivoutuvat ystävävihasuhteeseen omaan veljeen sekä punaiseen lankaan rakkaudesta Latika nimiseen tyttöön.
Elokuvan pääteemat ovat kliseisiä, miksi siihen voikin suhtautua pelkän juonikuvion perusteella hyvinkin ennakkoluuloisesti. Vuosikausia kestävä saavuttamaton rakkaus ja Intian köyhyys ovat jo hyvin kuluneita teemoja mutta oikein yhdistettynä ne saadaan edelleenkin toimiviksi -wow! Lisäksi sivuteemana toimii Jamailin veljen kiehtova mielensisäinen kamppailu siitä, voittaako hänen toiminnassaan rakkaus vai katkeruus omaa veljeään kohtaan.
Elokuva suorastaan hengästyttää katsojansa, kun se ei hetkeksikään anna taukoa, vaan pitää itsessään käsittämättömällä voimalla kiinni. Tapahtumat seuraavat tiiviisti toisiaan ja tunteet syöksyivät hurjaa vauhtia sinne tänne. Välillä tunne on kuin veikeällä pikkupojalla leikkien keskellä, seuraavassa vaiheessa koetaan käsittämätöntä vihaa maailman vääryyksiä kohtaan ja kolmanessa vaiheessa suurta kaihoa kun toisiaan rakastavat kaksi ihmistä eivät onnistu saamaan toisiaan.
Elokuva onnistuu saamaan katsojansa voimakkaasti eläytymään, jopa juonen kannalta sivukohtauksiin. Kuinka sydäntä vihlookaan, kun elokuvan päätähti Jamail törmää vuosien jälkeen vanhaan sokeutettuun ystäväänsä Mumbayn kadulla. Kuinka sääli ja lohtu kietoutuvat käsittämättömällä tavalla yhteen. Ja kuinka jopa sivukohtaukset onnistuvat jatkamaa samaa sanomaa, että vaikka olisi kohdannut vääryyttä, katkeruus ei ole ainoa vaihtoehto vaan aina voi toivoa enemmän sekä iloita muiden onnistuneemmista tarinoista.
Elokuva on todellakin katsomisen arvoinen, usko pois!
*****
-Niina Musakka
Slumdog Millionare
Mumbain käsittämättömän laajat slummit toimivat näyttämönä yhdessä tuoreimmista ja syvällisimmistä elokuvista aikoihin. Elokuvan juoni pyörii lähes kaikille tutun Haluatko Miljonääriksi – visailun ympärillä. Slummien kasvatti Jamal osallistuu visailuun ja kaikkien yllätykseksi selvittää tiensä aina viimeiseen 20 miljoonan rupian kysymykseen asti. Ohjelman juontaja uskoo Jamalin huijanneen ja hänet lähetetään raakoihin poliisikuulusteluihin petoksen selvittämiseksi. Kuulusteluissa Jamal kertoo elämäntarinansa ja samalla selviää, että hän todellakin tiesi vastaukset kaikkiin kysymyksiin, rankkojen kokemustensa pohjalta.
Slummien miljonääri on perinteinen ja jopa korni rakkaustarina joka vie sankarin ryysyistä rikkauksiin ja lopulta rakkaansa luo. Jos sama tarina olisi sijoitettu mihin tahansa muuhun ympäristöön, olisi tuloksena ollut ällöttävän imelä ja ennalta-arvattava hömppäelokuva. Intian slummien luoma kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden tunnelma luo tarinalle kuitenkin paljon syvemmän luonnon, jota ohjaaja Danny Boyle onnistuu vielä entisestään syventämään loistavalla kuvauksella, leikkauksella, musiikilla ja tuoreilla näyttelijävalinnoilla. Kaikki elokuvan lapsinäyttelijät ovat oikeasti slummien kasvatteja ja kolmasosa elokuvan dialogista käydään hindiksi. Tämä antaa elokuvalle aitouden ja tuoreuden, jota muilla tavoilla olisi ollut lähes mahdoton saavuttaa.
Elokuva tuo länsimaisen katsojan silmien eteen tuntemattoman maailman, joka on slummien asukkaille jokapäiväistä elämää. Slummien kuvaus voisi helposti livetä kärsimyskavalkadiksi, jossa epäinhimillisten olojen esittely nousisi pääosaan. Boyle onnistuu kuitenkin nostamaan esille slummeissa asuvien ihmisten uskomattoman elämänjanon ja pienet ilot kärsimyksen keskellä. Rakkaus, lähimmäisen auttaminen ja toivo kantavat ihmisiä sielläkin, missä epäoikeudenmukaisuus ja kyynisyys vallitsevat, eikä kehenkään voi luottaa.
Päähenkilö Jamalin uskomaton tarina on tarina rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta. Rakkaus lapsuudenystävä Latikaan kantaa Jamalia eteenpäin elämän kolhiessa ja vastoinkäymisten seuratessa toisiaan. Elokuvassa seurataan myös Jamalin ja hänen veljensä Salimin suhteen etenemistä. Salim pettää pikkuveljensä Jamalin luottamuksen useaan kertaan ja torpedoi hänen suhdettaan Latikaan, koska on kateellinen. Lopulta Salim kuitenkin uhraa oman henkensä, jotta Jamal ja Latika voisivat elää yhdessä onnellisina. Koko tarinan ajan Salim etsii rahaa, mainetta ja kunniaa ja Jamal taas vain rakkautta. Lopulta Salim antaa henkensä rakkauden edestä ja Jamal saavuttaa samalla hetkellä uskomattomat rikkaudet. Raha ei kuitenkaan merkitse Jamalille mitään, vaan ainoastaan rakkaus. Hän osallistui koko visailuunkin ainoastaan sen vuoksi, että tiesi Latikan katsovan visaa aina.
Jos joku Slummien miljonäärin katsottuaan lähtee elokuvateatterista täysin muuttumattomana, ei vika ole elokuvan vaan katsojan. Niin upean ja moniulotteisen tarinan Danny Boyle on valkokankaalle vanginnut.
***** (5 tähteä)
-Perttu
Slummien miljonääri on perinteinen ja jopa korni rakkaustarina joka vie sankarin ryysyistä rikkauksiin ja lopulta rakkaansa luo. Jos sama tarina olisi sijoitettu mihin tahansa muuhun ympäristöön, olisi tuloksena ollut ällöttävän imelä ja ennalta-arvattava hömppäelokuva. Intian slummien luoma kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden tunnelma luo tarinalle kuitenkin paljon syvemmän luonnon, jota ohjaaja Danny Boyle onnistuu vielä entisestään syventämään loistavalla kuvauksella, leikkauksella, musiikilla ja tuoreilla näyttelijävalinnoilla. Kaikki elokuvan lapsinäyttelijät ovat oikeasti slummien kasvatteja ja kolmasosa elokuvan dialogista käydään hindiksi. Tämä antaa elokuvalle aitouden ja tuoreuden, jota muilla tavoilla olisi ollut lähes mahdoton saavuttaa.
Elokuva tuo länsimaisen katsojan silmien eteen tuntemattoman maailman, joka on slummien asukkaille jokapäiväistä elämää. Slummien kuvaus voisi helposti livetä kärsimyskavalkadiksi, jossa epäinhimillisten olojen esittely nousisi pääosaan. Boyle onnistuu kuitenkin nostamaan esille slummeissa asuvien ihmisten uskomattoman elämänjanon ja pienet ilot kärsimyksen keskellä. Rakkaus, lähimmäisen auttaminen ja toivo kantavat ihmisiä sielläkin, missä epäoikeudenmukaisuus ja kyynisyys vallitsevat, eikä kehenkään voi luottaa.
Päähenkilö Jamalin uskomaton tarina on tarina rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta. Rakkaus lapsuudenystävä Latikaan kantaa Jamalia eteenpäin elämän kolhiessa ja vastoinkäymisten seuratessa toisiaan. Elokuvassa seurataan myös Jamalin ja hänen veljensä Salimin suhteen etenemistä. Salim pettää pikkuveljensä Jamalin luottamuksen useaan kertaan ja torpedoi hänen suhdettaan Latikaan, koska on kateellinen. Lopulta Salim kuitenkin uhraa oman henkensä, jotta Jamal ja Latika voisivat elää yhdessä onnellisina. Koko tarinan ajan Salim etsii rahaa, mainetta ja kunniaa ja Jamal taas vain rakkautta. Lopulta Salim antaa henkensä rakkauden edestä ja Jamal saavuttaa samalla hetkellä uskomattomat rikkaudet. Raha ei kuitenkaan merkitse Jamalille mitään, vaan ainoastaan rakkaus. Hän osallistui koko visailuunkin ainoastaan sen vuoksi, että tiesi Latikan katsovan visaa aina.
Jos joku Slummien miljonäärin katsottuaan lähtee elokuvateatterista täysin muuttumattomana, ei vika ole elokuvan vaan katsojan. Niin upean ja moniulotteisen tarinan Danny Boyle on valkokankaalle vanginnut.
***** (5 tähteä)
-Perttu
Slummien miljonääri
Huikean Oscar-saaliin kahminut Slummien miljonääri on todellakin tunnustuksensa ansainnut. Elokuva kertoo pienenä orvoksi jääneestä slummien hyväsydämisestä kasvatista, Jamalista, jota ajaa elämässä eteenpäin sitkeys ja horjumaton rakkaus kohtalotoveriaan kohtaan. Tarina kuvaa Intian suurimman kaupungin, Mumbain, slummielämää karulla ja kipeän realistisella tavalla, eikä se pelkää tuoda esiin yhteiskunnan julmia epäkohtia: köyhyyttä, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Huumoria ei ole kuitenkaan unohdettu, ja elokuva saa katsojan myös välillä hymyilemään. Vaikuttava kerronta, nopeatempoinen kuvaustyyli ja loistava musiikki luovat elokuvaan voimakkaan tunnelman. Elokuva kaappaa katsojan maailmaansa ensimmäisestä kohtauksesta lähtien, ja pitää tämän otteessaan aina lopputeksteihin asti – ellei pidempäänkin!
18-vuotias Jamal pääsee osallistumaan Haluatko miljonääriksi –TV-visailuun, mutta ennen viimeistä, 20 miljoonan rupian kysymystä, hänet viedään huijausepäilyjen vuoksi epäinhimilliseen poliisikuulusteluun. Eihän voi olla mahdollista, että Jamalin kaltainen slummirakki osaisi omin avuin vastata ohjelmassa esitettyihin kysymyksiin. Kuulusteluissa Jamal alkaa kertoa pala palalta elämäntarinaansa todistaakseen syyttömyytensä. Jokaiseen visailun kysymykseen löytyy vastaus slummien kasvatin rankoista elämänkokemuksista. Kokemuksista muodostuu yhtenäinen tarina Jamalin elämästä, lapsuuden päivistä nykyhetkeen, ja jossain vaiheessa paljastuu myös syy Jamalin TV-visailuun osallistumiselle.
Elokuva rakentuu koskettavan ja tunteita kuohuttavan teeman, slummielämän kurjuuden ympärille. Sen pääpaino on kuitenkin uskoa, toivoa ja rakkautta korostavassa selviytymistarinassa, jossa Jamal kulkee vaiherikkaiden tapahtumien siivittämän, rankan polun ryysyistä rikkauksiin, missään vaiheessa määrätietoisuuttaan ja hyvyyttään kadottamatta. Elokuvan keskeisenä ajatuksena on, ettei uskoa elämään ja itseensä saa menettää, eikä periksi pidä antaa, vaikka elämä kuinka potkisi päähän. Elokuva ei sisällöllisesti tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta loistavasti onnistuneet kuvaus, kerronta ja toteutus toisiinsa yhdistettynä tekevät elokuvasta uskomattoman hienon elämyksen.
5 tähteä
Maija Koskenranta
18-vuotias Jamal pääsee osallistumaan Haluatko miljonääriksi –TV-visailuun, mutta ennen viimeistä, 20 miljoonan rupian kysymystä, hänet viedään huijausepäilyjen vuoksi epäinhimilliseen poliisikuulusteluun. Eihän voi olla mahdollista, että Jamalin kaltainen slummirakki osaisi omin avuin vastata ohjelmassa esitettyihin kysymyksiin. Kuulusteluissa Jamal alkaa kertoa pala palalta elämäntarinaansa todistaakseen syyttömyytensä. Jokaiseen visailun kysymykseen löytyy vastaus slummien kasvatin rankoista elämänkokemuksista. Kokemuksista muodostuu yhtenäinen tarina Jamalin elämästä, lapsuuden päivistä nykyhetkeen, ja jossain vaiheessa paljastuu myös syy Jamalin TV-visailuun osallistumiselle.
Elokuva rakentuu koskettavan ja tunteita kuohuttavan teeman, slummielämän kurjuuden ympärille. Sen pääpaino on kuitenkin uskoa, toivoa ja rakkautta korostavassa selviytymistarinassa, jossa Jamal kulkee vaiherikkaiden tapahtumien siivittämän, rankan polun ryysyistä rikkauksiin, missään vaiheessa määrätietoisuuttaan ja hyvyyttään kadottamatta. Elokuvan keskeisenä ajatuksena on, ettei uskoa elämään ja itseensä saa menettää, eikä periksi pidä antaa, vaikka elämä kuinka potkisi päähän. Elokuva ei sisällöllisesti tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta loistavasti onnistuneet kuvaus, kerronta ja toteutus toisiinsa yhdistettynä tekevät elokuvasta uskomattoman hienon elämyksen.
5 tähteä
Maija Koskenranta
Ryysyistä rikkauksiin
Ryysyistä rikkauksiin
Nuori intialaisten slummien kasvatti Jamal (Dev Patel) osallistuu Haluatko miljonääriksi –kisaan saadakseen yhteyden lapsuutensa rakastettuun ja joutuu poliisin kuulusteluihin vastattuaan oikein kaikkiin kysymyksiin. Parituntisen elokuvan aikana pojan tarina alkaa pikkuhiljaa hahmottua hänen selittäessä virkavallalle, miten vastaukset kysymyksiin ovat vain osuneet kohdalle hänen elämänsä aikana. Sympaattinen ja köyhistä oloista kotoisin oleva Jamal voittaa kaikkien intialaisten sydämet ja lopuksi myös kaksi pääpottia: 20 miljoonaa rupiaa sekä tytön.
Danny Boylen Slummien miljonäärin kaksi pääteemaa ovat Jamalin ja hänen veljensä Salimin (Madhur Mittal) kasvu ja vanhemmiten kipeä suhde, sekä Jamalin kaiken voittava rakkaus lapsuudenystäväänsä Latekaa (kuvankaunis Freida Pinto) kohtaan.
Alun järkyttävien slummielämän kuvausten jälkeen elokuva on hyvin nousujohteinen. Alusta asti on selkeästi erotettavissa hyvä ja paha, ja lopussa hyvyys palkitaan ja pahakin saa ansionsa mukaan. Onnellinen ja jopa hieman korni loppu ja lopputekstien aikana esitetty Bollywood –tanssinumero saavat katsojan takuuvarmasti unohtamaan kaikki elokuvan aikana näytetyt kauheudet ja vääryydet, joita todellisuudessa tapahtuu joka päivä. Onkin jännittävää, joskin virkistävää, että elokuva-akatemia palkitsi tällaisen jokseenkin epätodellisen ja kaunistellun tuhkimotarinan parhaan elokuvan (ja lisäksi seitsemällä muulla) pystillä.
Elokuvan epäkohdista on pakko lisäksi mainita visailukysymysten taso. Ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuu kohtuuttoman helpolta, jos pääpotin voittaa tietämällä kolmen muskettisoturin nimet.
Kaikesta huolimatta elokuvasta jäi todella hyvä mieli ja se sai allekirjoittaneen jopa hetkeksi uskomaan oikeudenmukaisuuteen ja parempaan huomiseen.
3½ tähteä
-Riikka Hiltunen
Nuori intialaisten slummien kasvatti Jamal (Dev Patel) osallistuu Haluatko miljonääriksi –kisaan saadakseen yhteyden lapsuutensa rakastettuun ja joutuu poliisin kuulusteluihin vastattuaan oikein kaikkiin kysymyksiin. Parituntisen elokuvan aikana pojan tarina alkaa pikkuhiljaa hahmottua hänen selittäessä virkavallalle, miten vastaukset kysymyksiin ovat vain osuneet kohdalle hänen elämänsä aikana. Sympaattinen ja köyhistä oloista kotoisin oleva Jamal voittaa kaikkien intialaisten sydämet ja lopuksi myös kaksi pääpottia: 20 miljoonaa rupiaa sekä tytön.
Danny Boylen Slummien miljonäärin kaksi pääteemaa ovat Jamalin ja hänen veljensä Salimin (Madhur Mittal) kasvu ja vanhemmiten kipeä suhde, sekä Jamalin kaiken voittava rakkaus lapsuudenystäväänsä Latekaa (kuvankaunis Freida Pinto) kohtaan.
Alun järkyttävien slummielämän kuvausten jälkeen elokuva on hyvin nousujohteinen. Alusta asti on selkeästi erotettavissa hyvä ja paha, ja lopussa hyvyys palkitaan ja pahakin saa ansionsa mukaan. Onnellinen ja jopa hieman korni loppu ja lopputekstien aikana esitetty Bollywood –tanssinumero saavat katsojan takuuvarmasti unohtamaan kaikki elokuvan aikana näytetyt kauheudet ja vääryydet, joita todellisuudessa tapahtuu joka päivä. Onkin jännittävää, joskin virkistävää, että elokuva-akatemia palkitsi tällaisen jokseenkin epätodellisen ja kaunistellun tuhkimotarinan parhaan elokuvan (ja lisäksi seitsemällä muulla) pystillä.
Elokuvan epäkohdista on pakko lisäksi mainita visailukysymysten taso. Ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuu kohtuuttoman helpolta, jos pääpotin voittaa tietämällä kolmen muskettisoturin nimet.
Kaikesta huolimatta elokuvasta jäi todella hyvä mieli ja se sai allekirjoittaneen jopa hetkeksi uskomaan oikeudenmukaisuuteen ja parempaan huomiseen.
3½ tähteä
-Riikka Hiltunen
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Slumdog millionaire –slummien miljonääri
Kahdeksan oscaria voittanut Slummien miljonääri vie katsojan Mumbain hökkelikyliin ja läväyttää silmille paikallisten arkea varjostavan köyhyyden, ahtauden, likaisuuden, väkivallan ja hyväksikäytön. Tarina itsessään on kliseinen tuhkimotarina, jossa slummin kasvatti nousee ryysyistä rikkauteen voittaessaan Haluatko miljonääriksi –kisan ja saa vielä loputtomilta tuntuvien ponnistelujen jälkeen omakseen myös rakastamansa naisen. Lopputuloksena on erikoinen hyvänmielen elokuva, johon slummielämän raadollisuus ja ahdistavuus tuovat terän.
Elokuvan päähenkilö Jamal ja hänen veljensä Salim jäävät orvoiksi heidän äitinsä kuoltua muslimien ja hindujen välisissä väkivaltaisuuksissa. Veljekset, ”kaksi kolmesta muskettisoturista” pitävät tiivisti yhtä yrittäessään selviytyä kovasta elämästä kerjäten ja varastaen. Heidän joukkoonsa liittyy myös orpotyttö Latika, josta tulee Jamalin uskollisen ja vilpittömän rakkauden kohde. Veljekset kasvavat erilleen muuttuen toistensa vastakohdiksi: hyväksi ja pahaksi. Jamal saa hyvyydestään ja oikeellisuudentunnostaan palkinnoksi rikkauden ja rakkauden, kun taas ahne, omaa etuaan tavoitteleva Salim kuolee oman gangsteriporukkansa luodeista.
Omaa osaansa elokuvassa näyttelevät hyvä kerronta ja vaikuttava kuvaustyyli. Elokuva etenee takautumien kautta Jamalin kertoessa elämästään, joka on opettanut hänelle oikeat vastaukset tietovisailun kysymyksiin. Elokuva maalaa kuvan raa’asta lapsuudesta: joka toinen kohtaus on väkivaltainen tai tunnelmaltaan painostava. Nopeat kameran vaihdokset ja lukuisat tiukat lähikuvat lisäävät slummin ahtauden ja vilskeen tunnetta. Tarinan pojat liikkuvat kapeilla kaduilla ja hökkelien välissä ketterästi, mutta elokuvan katsoja on hieman eksynyt vieraassa ympäristössä ja odottaa ahdistuneena, mitä epämiellyttävyyksiä seuraavassa kuvassa tulee vastaan. Todellisuudentuntua ja uskottavuutta tarinaan tuovat myös aidot kuvauspaikat.
Lapsinäyttelijät ovat taitavia ja erittäin uskottavia, mutta Dev Patel aikuisena Jamalina on ainakin hetkittäin ikävän korni ja ylidramaattinen. Kovin suurta lovea elokuvan onnistuneisuuteen aikuisnäyttelijöiden roolisuoritukset eivät kuitenkaan saa aikaiseksi ja Slummien miljonääri on kaikenkaikkiaan onnistunut kokonaisuus, joka on oscarinsa ansainnut.
-Venla Kilpi
Slummien miljonääri
Kahdeksan Oscar-pystiä saanut elokuva Slummien miljonääri on pystinsä ansainnut. Elokuva sai Oscarin mm. parhaana elokuvana, parhaasta kuvauksesta sekä parhaasta ohjauksesta. Elokuvassa käytetyt kuvakulmat sekä kuvauksen tehokeinot tekivät elokuvan katsomisesta mielenkiintoisen ja loivat ulottuvuutta kohtauksiin.
Elokuva sijoittuu Intian slummeihin, joissa kasvanut Jamal päätyy Haluatko miljonääriksi-visailuohjelmaan. Kaikkien yllätykseksi hän myös voittaa kilpailun, mikä herättää epäilyksen hänen rehellisyyttä kohtaan. Kun poliisivoimien avulla aletaan selvittää, miten Jamal osasi vastata kysymyksiin, aukeaa ovi Jamalin ihmeeliseen elämäntarinaan, joka kerronnallisesti kantaa läpi elokuvan. Elokuva etenee hienosti kuljettaen yhtä aikaa mukanaan Jamalin lapsuutta, visailuohjelman kilpailutilannetta sekä nykyhetkeä poliisikuulustelussa. Kaikista ajanjaksoista nivoutuu kokonaisuus, jossa kohtaukset selittävät vuorotellen toisiaan. Elokuvassa on hienosti rikottu perinteisen elokuvan kaavaa.
Elokuvassa tuodaan selkeästi esille Intian epätasa-arvoinen elämäntilanne köyhien ja rikkaiden välillä. Länsimaalaistenkin on ehkä hyvä nähdä Intian todelliset kasvot ja herätä pohtimaan maapallollamme vallitsevaa tilannetta ja rahan ratkaisevaa merkitystä. Elokuvassa on kuitenkin myös osattu hienosti tuoda huumoria mukaan sopivassa määrin ilman, että se halventaa köyhien elämää.
Annukka Saranpää
![[leffa_star.png]](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC77mK3SU-7UOMedL4OBWBSd1-5qNVpgqQZKqMrTCuh0wR2OfJIMcXIQ1VIh7vDMs-0Sd3Nf5GPC-d50GABfu8f3t-QEttgMGQqKg5Qyw-VWf1q0J6D8vGW_R1Azp957Jt5As291SUrfFL/s1600/leffa_star.png)
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Slummien koirat - nuo lapsi raukat
Totuus on että Danny Boylen ohjaama elokuva Slummien miljonääri keräsi Oscar-palkintoja jopa kahdeksassa kategoriassa. Se kaikki mikä tämän totuuden takana piilee, ei kuitenkaan ole kaunista katsottavaa. Slummien miljonääri elokuva ei keskity miljonääreihin, loistoon ja yltäkylläisyyteen kuten monilla elokuvilla on tapana viihdyttääkseen katsojaa. Danny Boylen ei ole selvästikään ollut tarkoitus viihdyttää elokuvallaan, vaan säväyttää, ällöttää, koskettaa ja lopuksi pistää ajattelemaan.
Elokuvassa Mumbain slummista lähtöisin olevat veljekset Jamal ja Salim ajautuvat erilleen toisistaan ja heidän tiensä menevät täysin erisuuntiin. Jamal työskentelee juoksupoikana ja hakeutuu haluatko miljonääriksi ohjelmaan rakastamansa tytön Latikan löytääkseen. Salim taas joutuu huonoille teille ja alkaa toimia slummimafioson palkkalaisena, eikä hän muuta lyhyessä elämässään ehdi kokeakaan. Jamal onnistuu voittamaan 20 miljoonaa rupiaa, mutta mistä hän, slummikoira voisi tietää kaikki oikeat vastaukset? Slummien kasvatti joutuukin perustelemaan jokaisen vastauksensa karujen elämänvaiheiden avulla.
Visuaalisesti elokuva oli mielenkiintoisin, johon olen pitkään aikaan törmännyt, vaikkei elokuvan raakuus ja alamaailmojen kulttuuri ollutkaan herkille silmilleni nautinnollista. Erityisesti mieleeni palaa elokuvan alkupuolelta kuvakulmakikka, jossa slummia kuvataan ensin läheltä, sitten kauempaa ja taas kauempaa, siten että slummialue suurenee, muttei loppua vieläkään näy. Elokuvan miljöön lohduttomuus oli kuitenkin kokoajan hieman liiankin käsin kosketeltavaa, jotta elokuvasta olisi voinut todella nauttia.
Elokuvaa sulateltuani mietin miksei slummien tilanteelle tehdä mitään, vaikka tämäkin elokuva luultavasti nettoaa rahaa niiden köyhyydellä.
Katriina Mäki
Elokuvassa Mumbain slummista lähtöisin olevat veljekset Jamal ja Salim ajautuvat erilleen toisistaan ja heidän tiensä menevät täysin erisuuntiin. Jamal työskentelee juoksupoikana ja hakeutuu haluatko miljonääriksi ohjelmaan rakastamansa tytön Latikan löytääkseen. Salim taas joutuu huonoille teille ja alkaa toimia slummimafioson palkkalaisena, eikä hän muuta lyhyessä elämässään ehdi kokeakaan. Jamal onnistuu voittamaan 20 miljoonaa rupiaa, mutta mistä hän, slummikoira voisi tietää kaikki oikeat vastaukset? Slummien kasvatti joutuukin perustelemaan jokaisen vastauksensa karujen elämänvaiheiden avulla.
Visuaalisesti elokuva oli mielenkiintoisin, johon olen pitkään aikaan törmännyt, vaikkei elokuvan raakuus ja alamaailmojen kulttuuri ollutkaan herkille silmilleni nautinnollista. Erityisesti mieleeni palaa elokuvan alkupuolelta kuvakulmakikka, jossa slummia kuvataan ensin läheltä, sitten kauempaa ja taas kauempaa, siten että slummialue suurenee, muttei loppua vieläkään näy. Elokuvan miljöön lohduttomuus oli kuitenkin kokoajan hieman liiankin käsin kosketeltavaa, jotta elokuvasta olisi voinut todella nauttia.
Elokuvaa sulateltuani mietin miksei slummien tilanteelle tehdä mitään, vaikka tämäkin elokuva luultavasti nettoaa rahaa niiden köyhyydellä.
Katriina Mäki
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Slumdog Millionaire
-Tuomo Mäki-Maunus
Ei ole ihme, että Intiassa ja varsinkin sen slummeissa rukoiltiin Slummien miljonääri elokuvan Oscar-patsaiden puolesta. Danny Boylen elokuva toi esille hienostelematta Intian ongelmat: epätasarvon,ja köyhien hyväksikäytön. Elokuvan myötä maailman katseet kääntyivät kohti Intiaa ainakin kahdeksi tunniksi – toivottavasti myös pidemmäksi aikaa. Ainakin elokuvan näyttelijät ovat saaneet huomionosoituksia Intian valtiolta, mikä toivottavasti on osoitus, että elokuvan sanoma epätasa-arvosta johtaisi konkreettisiin toimiin. Boyle on loihtinut mestarillisen kuvauksen, missä slummien olot esitettiin niin kuin ne ovat, kuitenkaan liikaa moralisoimatta. Tämä vaatii taitoa, sillä kärsimystä on aina helppo kuvata ja saada sillä lisää vaikuttavuutta – onneksi Boyle keskittyi elokuvan tekemiseen.
Ei ole ihme, että Intiassa ja varsinkin sen slummeissa rukoiltiin Slummien miljonääri elokuvan Oscar-patsaiden puolesta. Danny Boylen elokuva toi esille hienostelematta Intian ongelmat: epätasarvon,ja köyhien hyväksikäytön. Elokuvan myötä maailman katseet kääntyivät kohti Intiaa ainakin kahdeksi tunniksi – toivottavasti myös pidemmäksi aikaa. Ainakin elokuvan näyttelijät ovat saaneet huomionosoituksia Intian valtiolta, mikä toivottavasti on osoitus, että elokuvan sanoma epätasa-arvosta johtaisi konkreettisiin toimiin. Boyle on loihtinut mestarillisen kuvauksen, missä slummien olot esitettiin niin kuin ne ovat, kuitenkaan liikaa moralisoimatta. Tämä vaatii taitoa, sillä kärsimystä on aina helppo kuvata ja saada sillä lisää vaikuttavuutta – onneksi Boyle keskittyi elokuvan tekemiseen.
Elokuvassa päätähti Jamal on osallistunut Intian television Haluatko miljonääriksi kilpailuun. Hänet kuitenkin viedään poliisikuulusteluun ennen viimeistä kysymystä, koska hänen epäillään huijaavan; eihän slummikoiran pitäisi osata vastata kysymyksiin. Jamal on osallistunut kilpailuun rakastamansa naisen Latikan vuoksi, koska Latika on kadoksissa ja hän tietää Latikan katsovan ohjelmaa. Elokuvan kerronta etenee nerokkaasti kysymys kysymykseltä poliisikuulustelussa, joiden teemat sattuvat liittymään läheisesti Jamalin elämään. Elokuvan rakkaustarina on sulautettu hyvin elokuvaan, koska Jamalin syytä osallistua miljonääri-visaan ei kerrota heti elokuvan alussa. Rakkaustarina tulee esille noin puolen tunnin kulutta elokuvan alkamisesta, jolloin tausta Jamalin tarinalle on saatu rakennettua. Elokuvassa tuodaan taitavasti esille hyväosaisten ja slummien asukkaiden välinen kuilu, joka korostuu tietokilpailun juontajan puheenvuoroissa sekä poliisien kuulustelujen aikana.
Jos jonkin negatiivisen asian elokuvasta pitäisi nostaa esiin, niin miljonääri-visailun säännöt, joissa kilpailija pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Ainakin Suomessa toteutetussa formaatissa on kilpailussa takuupotti. Tosin Intiassa tilanne voi olla toinen. Kuitenkaan nämä muutokset miljonääri-visailun formaattiin eivät mitenkään pilanneet elokuvaa, vaan toivat lähinnä lisää jännitystä.
Elokuva ei sinänsä nostanut esiin mitään yllättävää mutta sen toteutus, kuvaus ja käsikirjoitus olivat kuitenkin omaa luokkaansa. Mielestäni liikaa on tehty elokuvia, joissa on paljon epäloogisia juonen jatkumoita. Slumdog oli ehdottomasti poikkeus tästä valtavirrasta.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Aamiaisen jälkeen
No nyt on tuomolla taidevaihde päällä
rajaus on ainakin mun makuun tosi art ja muutoinkin kuva aiheuttaa häh fiiliksen
tausta miellyttävän epäterävä, bulgariajogurtista myös pisteet t.marko
Hylly poikaystävän kämpästä. Olisin mieluummin kuvannut ihmisiä, mutten oikein saanut inspiraatiota tai mielestäni riittävän hyviä kuvia. Toivottavasti kelpaa.Riikka
no niin!
komeaa valon läsnäoloa ja hienoa vinjettiä (kuvan tummunista reunoja kohti)
taustan aaltopahvi tapetti näyttää hieman halvalle komean valovaasin taustalla mutta so not t.marko
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Kevään merkkejä.
Kotipihassani kasvava käppyräinen mänty näytti niin keväiseltä lauantain auringonpaisteessa, että suorastaan vaati ottamaan kuvan. Mielestäni onnistunut kuva, kännykkäkameralla otetuksi. Asettelun kanssa oli ongelmia, koska mänty kasvaa muiden puiden ympäröimänä. Koetin rajata kuvasta pois eniten pääkohteelta huomiota vievät puut. Vieressä kasvava haapa oli kuitenkin pakko ottaa kuvaan lähes kokonaan, sekavuuden vähentämiseksi.
-Perttu
kännykällä ei varmastikaan ole paras kuvata luovasti
ehkä tätä hienoa puuta olisi tässä tapauksessa pitänyt lähestyä laajemmalla kuvalla sellaisesta suunnasta missä se näkyisi vielä kummallisempana verrattuna muihin lajitoverihinsa ja suhteessa näin viereinen puu olisi häirinnyt ehkä kuvassa vähemmän
samoin usein kuvauspaikkaa katsottaessa joutuu otollisinta rajausta hakiessaan jopa menemään aivan toiselle puolelle kohdetta
ja nyt kun ollaan luontokuvauksessa, niin usein kuvusajankohdat ovat hienoimmillaan silloin, kun aurinko on juuri nousullaan tai laskemassa
ja vastavalon voimaa kannattaa ainakin kokeilla, saatat kokea yllätyksiä valon läsnäolon tulosta kuvaan t.marko
Sommittelua
Tarkoituksenani oli kokeilla kuvauskohteen sommittelua "pois keskeltä".-Annukka
ja mainos/tuotekuvausta...
nyt kohde on lähes samalla tasolla kuin tausta eli tässä kuvassa seinän struktuuri kyllä mielestäni turhaan häiritsee itse pääkohteita
valotusta kannattaisi mielestäni korjata sieltä kamerasta sinne +suuntaan ehkä sen +1.5, kuva on aikas harmaa
tuotekuvauksessa itse tuotteen pitäisi olla mahdollisimman hyvin kuvattuna jotta itse tuotteesta saataisiin hyvä käsitys millainen tuote on kyseessä,
mainoskuvan taas pitäisi olla vielä asiakastakin houkutteleva, silloin kaikkien tuotemerkkien suunnat jne... on aina mietittävä miten ne lopullisessa kuvassa on
valon suunnat tuotekuvauksessa katsotaankin vasta tämänpäivän tunnilla... t.marko
ja mainos/tuotekuvausta...
nyt kohde on lähes samalla tasolla kuin tausta eli tässä kuvassa seinän struktuuri kyllä mielestäni turhaan häiritsee itse pääkohteita
valotusta kannattaisi mielestäni korjata sieltä kamerasta sinne +suuntaan ehkä sen +1.5, kuva on aikas harmaa
tuotekuvauksessa itse tuotteen pitäisi olla mahdollisimman hyvin kuvattuna jotta itse tuotteesta saataisiin hyvä käsitys millainen tuote on kyseessä,
mainoskuvan taas pitäisi olla vielä asiakastakin houkutteleva, silloin kaikkien tuotemerkkien suunnat jne... on aina mietittävä miten ne lopullisessa kuvassa on
valon suunnat tuotekuvauksessa katsotaankin vasta tämänpäivän tunnilla... t.marko
Aaltovaasit
Nappasin kuvan perjantai-iltana, kuvasta tuli mielestäni yhtä aikaa sekä mainoskuva että taidekuva. Kuvassa aaltovaasien takana on lappu, joku tuo edessä olevalle pöydälle kivoja varjoja.
Tuotekuvausta...nam
kuva on vaan valitettavasti täysin epäterävä, eli ilmeisesti sitten se taidekuva... (jalustaa tai muuta tukea olisi kaivattu)
sommitelmaa olisi myös minun makuuni voinut pyöritellä esim. enemmän yksityiskohtia poimien eli lähemmältä kuvaten,mutta jos koko kuvia tuotteista haettu, niin silloin taas vaasien keskinäisillä suhteissa mietintää, miten kuvaten kumpikin tulee mahdollisimman edustavasti esille
kuvan vaalein alue taaimman vaasin suuaukko (eli kuvaajan mukaan silloin se kuvan tärkein pääkohde) vaalea ympäristö tuotekuvalle oiva ajatus t.marko
torstai 12. maaliskuuta 2009
Jää
Vaikka taidekuvia demolla kritisoitiin, halusin mennä kuvaamaan kyseistä puuta, koska se haasteellisuudestaan huolimatta innoitti minua. Kenties sitten myöhemmin ihmisiäkin peliin...
Niina Musakka
ei taidekuvia pidä kammoksua, niitä kannattaa vaan tarkastella taidekuvina
musta tämä jääkuva on kuin tuotekuva jäästä, ei mielestäni niinkään taidekuva
ja kuva on hyvä pohja esim. myöhempien tuntien kuvankäsittelyille, joilla kuvasta saadaan vielä lisää irti (esim. rajaten tiukemmin, jos ei kuvatessa ollut mahdollista päästä lähemmäksi ja näin saada epämääräisiä taustan asioita pois) t.marko
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Tupakkatauolla Lapissa
Erämaan rauhaa ja bändimme basisti Tatu siitä nauttimassa. Kuvattu viime syksynä.
-Perttu
dynaamisia linjoja, ihminen plussaa
pääkohde oletettavasti ihminen, joten hän uppoamassa taustaan ja oikean ylänurkan kuvan vaalein alue vie huomiota suotta pääkohteelta, samoin jos avaan kuvan isona niin pääkohde on epäterävä ja tausta terävää (pääkohde saisi olla normisti aina kuvan vaalein, terävin, kontrastikkain...)
horisontti saisi olla suorassa tai sitten reilusti vinossa, hieman ei niin kiva t.marko
Yöllistä tunnelmaa
Kuva on Kiinasta Hainan saarelta hotellin uima-allasalueelta.
-Annukka
mielenkiintoista sinisen hetken kuvausta... aikaa siihen on vain n.15 minuuttia ja tässä ollaan jo menty hetki ohi parhaitten aikojen, onneksi taustan talo ei vielä täysin huku eli uppoa taustaan
etualan purkauslamppujen kelmeä väri tekee oudon kontrastin kuvaan, myös kuvan vaalein osa (eli pidämme sitä yleisesti kuvan pääaiheena ja tärkeimpänä alueena) on tyhjä maapläntti (tai mainosplakaatti ilman tekstiä) altaan edessä t.marko
mielenkiintoista sinisen hetken kuvausta... aikaa siihen on vain n.15 minuuttia ja tässä ollaan jo menty hetki ohi parhaitten aikojen, onneksi taustan talo ei vielä täysin huku eli uppoa taustaan
etualan purkauslamppujen kelmeä väri tekee oudon kontrastin kuvaan, myös kuvan vaalein osa (eli pidämme sitä yleisesti kuvan pääaiheena ja tärkeimpänä alueena) on tyhjä maapläntti (tai mainosplakaatti ilman tekstiä) altaan edessä t.marko
92 vuoden ikäeroViime loppiaisena kummityttöni Ingridin ja oman mummuni eli Ingridin isomummun ensimmäinen kohtaaminen. Mielestäni 9-päiväisellä vauvalla on jo aivan uskomaton intensiivisyys ja ilmeikkyys katseessaan. Lisäksi halusin laittaa kuvan, jossa on ihmisiä, sillä lähes kaikilla muilla oli jonkin sortin maisemakuvia.
Riikka
ihmisiä kuvassa ja siitä plussaa
melkein keskeissommittelua (toisaalta lapsen pää aikaslailla kultaisessa leikauksessa), itse olisin mennyt taas vielä lähemmäksi ja samalla saanut taustan rauhallisemmaksi, nyt kukka kasvaa suoraan isoäidin hiuksista, samalla olisi kannattanut varmaankin rajata myös enkelipatsaat pois kuvasta pääkohteelta mielenkiintoa ja huomiota viemästä t.marko
Hiekkaan hautautunut koralli
Kuva otettu lomamatkalta Thaimaasta siskon järkkärillä. -Hanna-lähikuvaus on hauskaa, ja siis tässä ei olla vielä lähelläkään makrokuvausta,
aikalailla keskeissommittelua, itse olisin ehkä myös mennyt vielä lähemmäksi ja poiminut lähempää aiheen yksityiskohtia kameran kennolle t.marko
Pyöräretki Ruissalossa
Olen ottanut tämän kuvan ajaessani, mutta silti saanut kutakuinkin kivasti rajattua kuvaan sekä oman, että edessä polkevan ystäväni pyörän. -Venla Kilpikekseliäs idea ja vaikea paikka kuvata menettämättä hjampaita
jos suljinaika olisi ollut pitempi, kuvaan tulisi lisää liike-epäterävyyttä ja samalla vauhtia
kaipaisin kuvaan ehkä edellä menevää kaveria enemmän näkyville t.marko
Kuva viime kesältä sateen jälkeen.Risto-Matti
nopea suljinaika tehnyt hienosti vesinoron pisarat pieniksi sirusiksi, lähemmälle olisi minun makuuni kyllä saanut mennä
mutta nyt väistämättä tulee mieleeni, että tässä on varmaankin kyseessä jo taidekuva
aihe on niin jännittävä, etten aivan ymmärrä ja siksi uskalla kommentoida juuri mitään, sanaton olo t.marko
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Kirkko Pilatus-vuorella
Aleksi Toivola
hienoja maisemia, kuvan valkobalanssia voisi kokeilla säätää jotta taivas ei olisi noin oudon turkoosi,
pikkukuvassa ihmetytti piste taivaalla, mutta sehän olikin sitten kuvan auettua jonkun sähkölinjan huomiopallo, ehkä olisi voinut kuitenkin yrittää saada moinen hieman eripaikasta kuvaten pois, samoin itse mielelläni rajailen tämän tyylisiä kuvia panoraamamaisemmiksi (osa ylhäältä ja alhaalta pois) t.marko
Lehmä Itävallan Alpeilla
Tää kuva löytyi arkistosta-Tuomo Mäki-Maunus
mukavan kuvauksellinen pilvikeli vrt. kova auringonpaiste päivällä, kohde taas aikaslailla keskellä kuvaa, jokohan seuraavat postaajat huomioi tämän... ei kyllä tarvitse... t.marko
Kesä -06 Kemijärvellä
Maija Koskenrantahieno tunnelmainen kuva, keskeissommittelua olisi voinut miettiä ja pääkohteen asemaa, kameran suoran salaman voimakas teho suoraan kuvaa kehystäviin lehtiin hieman särkee tunnelmaa t.marko
Suomen kesää
Kuvaa viime kesältä Mynämäen pellolta...
Niina Musakka
hieno tunnelmainen kuva taas kuten yllä, sommittelu 1/3 jaolla metsä-aurinko-osa taivas ihan ok, jotain pientä lisää (yksityiskohtaa) kuva ehkä kaipaisi... t.marko
Onnistunein valokuvani
Minä, Katriina Mäki, olen ottanut kuvan lukioaikana valokuvauskurssin puitteissa.kun kuvassa on ihminen se on aina iso plussa, silloin myös kuvaa saa mielestäni arvostella hieman erilailla ja ehkä kevyemmin kuin maisemia jne...
sävyt pois ja joku tooni kuvaan on usein hyvä tapa pelkistää, kohde kuvan keskellä / voisiko olla toisin rajattu tai kuvattu... t.marko
TÄMÄ ON ESIMERKKI JONKA TEKI OP
TÄHÄ KUVAN:Lisää kuva nappi ja lisää myös kuvateksti ja omat tietosi.
Muista oma NIMI. Mun oli OP.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)