Maineeseen kiirineestä elokuvasta ”Slummien miljonääri” voi kysyä seuraavaa; ”Miten kertoa leffasta, joka on sanoin kuvailematon?” Kyseisessä elokuvassa voi kokea käsittämätön moneen suuntaan repiviä tunteita, joita ei näin voimakkaasti monessakaan elokuvassa koe.
Elokuva lähtee liikkeelle tietovisailusta, jonka pääpottia köyhällä slummien kasvatilla elokuvan päähinkilö Jamaililla ei pitäisi olla mahdollisuuttakaan voittaa. Oikeat vastaukset kysymyksiin kuitenkiin Jamaililta löytyy ja se johtaa poliisikuulusteluihin, joiden päättyessä on vain kaksi vaihtoehtoa; tuomio tai mahdollisuus voittaa valtaisa potti rahaa. Poliisi kuuluteluissa avautuu hiljalleen slummien kasvatin koko elämäntarina aina lapsuudesta kyseiseen hetkeen saakka. Tarinat nivoutuvat ystävävihasuhteeseen omaan veljeen sekä punaiseen lankaan rakkaudesta Latika nimiseen tyttöön.
Elokuvan pääteemat ovat kliseisiä, miksi siihen voikin suhtautua pelkän juonikuvion perusteella hyvinkin ennakkoluuloisesti. Vuosikausia kestävä saavuttamaton rakkaus ja Intian köyhyys ovat jo hyvin kuluneita teemoja mutta oikein yhdistettynä ne saadaan edelleenkin toimiviksi -wow! Lisäksi sivuteemana toimii Jamailin veljen kiehtova mielensisäinen kamppailu siitä, voittaako hänen toiminnassaan rakkaus vai katkeruus omaa veljeään kohtaan.
Elokuva suorastaan hengästyttää katsojansa, kun se ei hetkeksikään anna taukoa, vaan pitää itsessään käsittämättömällä voimalla kiinni. Tapahtumat seuraavat tiiviisti toisiaan ja tunteet syöksyivät hurjaa vauhtia sinne tänne. Välillä tunne on kuin veikeällä pikkupojalla leikkien keskellä, seuraavassa vaiheessa koetaan käsittämätöntä vihaa maailman vääryyksiä kohtaan ja kolmanessa vaiheessa suurta kaihoa kun toisiaan rakastavat kaksi ihmistä eivät onnistu saamaan toisiaan.
Elokuva onnistuu saamaan katsojansa voimakkaasti eläytymään, jopa juonen kannalta sivukohtauksiin. Kuinka sydäntä vihlookaan, kun elokuvan päätähti Jamail törmää vuosien jälkeen vanhaan sokeutettuun ystäväänsä Mumbayn kadulla. Kuinka sääli ja lohtu kietoutuvat käsittämättömällä tavalla yhteen. Ja kuinka jopa sivukohtaukset onnistuvat jatkamaa samaa sanomaa, että vaikka olisi kohdannut vääryyttä, katkeruus ei ole ainoa vaihtoehto vaan aina voi toivoa enemmän sekä iloita muiden onnistuneemmista tarinoista.
Elokuva on todellakin katsomisen arvoinen, usko pois!
*****
-Niina Musakka
3 kommenttia:
Kommentti juonen kannalta ei-niin-merkityksellisistä kohtauksista on osuva. Ne olivat melkeinpä elokuvan parasta antia. Myös huomio päähenkilön sisäisestä kamppailusta oli hyvä. Kliseisten pääteemojen oikeasta yhdistelmästä olen kuitenkin hieman eri mieltä. Yhdistelmä toimii paikoitellen, mutta varsinkin loppua kohti tulos on hyvin sokerinen ja nimenomaan kliseinen.
rh
Olet hyvin kiteyttänyt muutamaia ajatuksiasi joita elokuva herätti. Olisin kaivannut lisää teemojen pohdintaa. Sanoit kuitenkin alussa kuinka elokuva vei moneen suuntaan ja sai kokemaan erilaisia tunteita. Mitä tunteita heräsi ja miksi?
Olet kuitenkin löytänyt elokuvasta paljon materiaalia pohdittavaksi.
Suurelokuva hämmentää ja sen kuuluukin hämmentää katsojaa. Kun tehdään suurelle yleisölle mukaan tulee myös kliseitä. Sokeriakin tarvitaan ;)
Lähetä kommentti