Ei ole ihme, että Intiassa ja varsinkin sen slummeissa rukoiltiin Slummien miljonääri elokuvan Oscar-patsaiden puolesta. Danny Boylen elokuva toi esille hienostelematta Intian ongelmat: epätasarvon,ja köyhien hyväksikäytön. Elokuvan myötä maailman katseet kääntyivät kohti Intiaa ainakin kahdeksi tunniksi – toivottavasti myös pidemmäksi aikaa. Ainakin elokuvan näyttelijät ovat saaneet huomionosoituksia Intian valtiolta, mikä toivottavasti on osoitus, että elokuvan sanoma epätasa-arvosta johtaisi konkreettisiin toimiin. Boyle on loihtinut mestarillisen kuvauksen, missä slummien olot esitettiin niin kuin ne ovat, kuitenkaan liikaa moralisoimatta. Tämä vaatii taitoa, sillä kärsimystä on aina helppo kuvata ja saada sillä lisää vaikuttavuutta – onneksi Boyle keskittyi elokuvan tekemiseen.
Elokuvassa päätähti Jamal on osallistunut Intian television Haluatko miljonääriksi kilpailuun. Hänet kuitenkin viedään poliisikuulusteluun ennen viimeistä kysymystä, koska hänen epäillään huijaavan; eihän slummikoiran pitäisi osata vastata kysymyksiin. Jamal on osallistunut kilpailuun rakastamansa naisen Latikan vuoksi, koska Latika on kadoksissa ja hän tietää Latikan katsovan ohjelmaa. Elokuvan kerronta etenee nerokkaasti kysymys kysymykseltä poliisikuulustelussa, joiden teemat sattuvat liittymään läheisesti Jamalin elämään. Elokuvan rakkaustarina on sulautettu hyvin elokuvaan, koska Jamalin syytä osallistua miljonääri-visaan ei kerrota heti elokuvan alussa. Rakkaustarina tulee esille noin puolen tunnin kulutta elokuvan alkamisesta, jolloin tausta Jamalin tarinalle on saatu rakennettua. Elokuvassa tuodaan taitavasti esille hyväosaisten ja slummien asukkaiden välinen kuilu, joka korostuu tietokilpailun juontajan puheenvuoroissa sekä poliisien kuulustelujen aikana.
Jos jonkin negatiivisen asian elokuvasta pitäisi nostaa esiin, niin miljonääri-visailun säännöt, joissa kilpailija pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Ainakin Suomessa toteutetussa formaatissa on kilpailussa takuupotti. Tosin Intiassa tilanne voi olla toinen. Kuitenkaan nämä muutokset miljonääri-visailun formaattiin eivät mitenkään pilanneet elokuvaa, vaan toivat lähinnä lisää jännitystä.
Elokuva ei sinänsä nostanut esiin mitään yllättävää mutta sen toteutus, kuvaus ja käsikirjoitus olivat kuitenkin omaa luokkaansa. Mielestäni liikaa on tehty elokuvia, joissa on paljon epäloogisia juonen jatkumoita. Slumdog oli ehdottomasti poikkeus tästä valtavirrasta.
2 kommenttia:
Hyvin perusteltua analysointia ja monesta ollaan samaa mieltä! Hieno huomio, että vaikka elokuva kertoo pitkälti slummioloista, ei kärsimyksen ja epäkohtien moraalista näkökulmaa ole yritetty korostaa, vaan asiat on esitetty sellaisina kuin ne ovat. Ihana lisä toi ärsyyntyminen visailun formaatista. ;)
Takuupotti on tietty jätetty draamallisista syistä pois.
Lähetä kommentti