Elokuvassa Mumbain slummista lähtöisin olevat veljekset Jamal ja Salim ajautuvat erilleen toisistaan ja heidän tiensä menevät täysin erisuuntiin. Jamal työskentelee juoksupoikana ja hakeutuu haluatko miljonääriksi ohjelmaan rakastamansa tytön Latikan löytääkseen. Salim taas joutuu huonoille teille ja alkaa toimia slummimafioson palkkalaisena, eikä hän muuta lyhyessä elämässään ehdi kokeakaan. Jamal onnistuu voittamaan 20 miljoonaa rupiaa, mutta mistä hän, slummikoira voisi tietää kaikki oikeat vastaukset? Slummien kasvatti joutuukin perustelemaan jokaisen vastauksensa karujen elämänvaiheiden avulla.
Visuaalisesti elokuva oli mielenkiintoisin, johon olen pitkään aikaan törmännyt, vaikkei elokuvan raakuus ja alamaailmojen kulttuuri ollutkaan herkille silmilleni nautinnollista. Erityisesti mieleeni palaa elokuvan alkupuolelta kuvakulmakikka, jossa slummia kuvataan ensin läheltä, sitten kauempaa ja taas kauempaa, siten että slummialue suurenee, muttei loppua vieläkään näy. Elokuvan miljöön lohduttomuus oli kuitenkin kokoajan hieman liiankin käsin kosketeltavaa, jotta elokuvasta olisi voinut todella nauttia.
Elokuvaa sulateltuani mietin miksei slummien tilanteelle tehdä mitään, vaikka tämäkin elokuva luultavasti nettoaa rahaa niiden köyhyydellä.
Katriina Mäki
3 kommenttia:
Samaa mieltä että visuaalisesti mielenkiintoinen elokuva. Tohon elokuvan kurjuuteen sun näkökulma oli mielenkiintoinen, sillä nykyaikana pyritään tekemään tositeeveetä ja näyttämään kaikki realistisena. Boyle tosiaan onnistui realistisuuden luomisessa, jopa niin hyvin, että toivottavasti kukaan ei oikeasti nauttinut sen realistisuudesta.
No tositv on mitä on, joskus realismia, joskus varmasti jotain täysin muuta...
Elokuva on rakennetua todellisuutta, elämää josta on jätetty pois turhat ja tylsät palat- se pyrkii kertomaan tarinan ja kaikki palvelee tarinaa. Tosi-TV ohjattua sirkusta jossa on aikas vähän "tarinaa"...
Lähetä kommentti