Danny Boylen kahdeksan Oscaria kerännyt elokuva on kerrankin voittaja joka on ansainnut kaikki sille annetut palkinnot. Elokuvallaan Boyle osoitti kuinka pienen tuotantotiimin elokuvalla voi päästä maailmansuosioon mikäli siinä on palaset kohdillaan ja jotain sanottavaa kuten Slummien miljonäärillä todellakin oli.
Elokuva alkaa nopeilla leikkauksilla joissa ollaan välillä poliisin kuulusteltavana ja heti toisessa hetkessä keskellä haluatko miljonääriksi tv-ohjelmaa. Elokuva kertoo Intian Bombayssa kasvaneesta Jamalista joka vastoin kaikkia ennakkokäsityksiä osa vastata kaikkiin visailun kysymyksiin. Sillä Jamal on slummien kasvatti ja puhelinmyyntifirman apupoika, ei hänen uskota voittavan rehellisesti vaan poliisin kanssa selvitetään kuinka slummeista kasvanut poika voi edetä visailussa pidemmälle kuin kukaan muu.
Elokuvan runko muodostuu Jamalin tarinoiden ympärille siitä kuinka slummi opetti pojalle kaiken mitä on tarpeen tietää. Jokaisen kysymyksen taakse kätkeytyy tarina Jamalin menneisyydestä keskellä maailman yhtä suurimmista slummeista.
Toinen elokuvan pääjuonipolku seuraa Jamalin loputonta taistelua löytää hänen elämänsä rakkaus, Latikan, jonka hän tapasi jo pienen poikana ja jota hän ei vaan voi unohtaa.
Tarina on Slummien miljonäärin suurin heikkous. Mikäli elokuva olisi tällaisenaan sijoitettu johonkin muualle kuin Intiaan, ei lopputulos olisi ollut lähelläkään näin hyvä. Raikkaalla tarinankerronnalla, kuvauksella ja nopeilla mutta harkituilla leikkauksilla elokuva piti otteessaan ja kiinni tarinassa niin vahvasti ettei juonen sokerisuus tuntunut lainkaan liian janottavalta.
Tarina oli vain tukemassa elokuvan monia teemoja ja tasoja. Rahan merkitys on länsimaissa mahtava, eikä sen suuruutta voi Intian slummeissakaan missään tapauksessa väheksyä. Todellisten valintojen kohdalla rahan merkitys on kuitenkin häviävän pieni. Elokuvan vaikuttavin hetki ajoittui loppuun jolloin samaan aikaan Jamalin veli ammutaan kylpyammeeseen ja Jamal voittaa itselleen omaisuuden. Kohtaus osoittaa kouriintuntuvasti sen mitä rahalla saa ja mitä sillä ei saa.
Danny Boyle osoitti elokuvallaan kuinka kaiken ei tarvitse sijoittua Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan ja kielen ei tarvitse olla aina englanti ja silti elokuva voi olla koko vuoden huipentuma. Pienellä tuotannolla ja tarkoilla valinnoilla voi tehdä elokuvan joka samaan aikaan on viihdettä parhaimmillaan ja haastaa katselijan ajattelemaan omilla aivoillaan.
5 tähteä
2 kommenttia:
Elokuvan yksi pääteemoista oli jätetty kokonaan huomioimatta. Tämä oli ehdottomasti Jamalin ja hänen veljensä suhde, joka oli rakkauden tavoittelun lisäksi kantava teema koko elokuvan ajan.Olen samaa mieltä, ettei elokuva olisi todennäköisesti tehnyt juuri minkäänlaista vaikutusta, jos se olisi filmattu Yhdysvalloissa. Kuitenkin kommenttiasi siitä, miten jokin muu kuin englanninkielinen elokuva voi olla vuoden huipentuma, haluan kritisoida. Kielihän nimenomaan oli 80 % ajan elokuvasta englanti. Hindinkielinen elokuva ei todennäköisesti olisi voittanut 8 Oscaria.
rh
Hyvä huomio elokuvan kiihkeätempoisesta avauksesta. Boyle on tunnettu tehokkaasta kamerankäytöstä ja huikeista kamerakulmista.
Lähetä kommentti