GUERILLAMARKKINOINTI
Lehtien sivuilla, tv:ssä, radiossa, katujen varsilla, bussissa, internetissä... Törmäämme mainoksiin kaikkialla, minne tahansa menemmekin ja mitä tahansa teemmekin. Nykyihmisen elämä on mainosten kyllästämää ja kyllästyttämää. Mainosten valtavassa tulvassa useisiin ei edes kiinnitä huomiota, muutamaa jää katsomaan ja vain todella harva kiinnittää oikeasti huomion ja saa kiinnostumaan sen markkinoimasta tuotteesta tai ideologiasta. Kuluttajien huomiosta kilpailevat mainostoimistot joutuvat todella vaivaamaan päätään, mikäli haluavat kehittää konseptin, joka nousee esille mainoskaaoksesta.
Mainostajat lähestyvätkin kuluttajaa nykyään mitä erikoisimmilla tavoilla kuten esimerkiksi tilataiteella, performansseilla tai vaikkapa omituisella youtube-videotallenteella. Guerillamarkkinoinniksi eli sissimainonnaksi nimetyt mainostempaukset herättävät hämmennystä, kiinnostusta sekä keskustelua. Tyypillistä on, ettei tempauksen takana oleva yhtiö ja tuotemerkki edes paljastu heti, eikä mainosta seuraava yleisö tiedä olevansa mainonnan kohteena. Onnistunutta tempausta seuraa kiihkeää keskustelua internetin palstoilla ja lehtien sivuilla. Mainostaja saa mitä halusi: tehokkaasti julkisuutta pikkurahalla.
Tuoreessa muistissa on Youtubessa julkaistu ”salakuvattu” videoklippi, jossa Turun Yliopiston merkkihenkilöt pitävät jonkinlaista salaseuraa yliopiston kellarissa ja katselevat videotallennetta, jossa Kekkosen näköinen mies haukkuu heidät tieteen tulevaisuuden vaarantamisesta. Videoon linkattiin useilta keskustelupalstoilta ja se keräsi nopeasti monia katsojia. Videomateriaali herätti runsaasti kysymyksiä ja epäilystä. Yliopiston rehtoria ja muita videolla esiintyneitä henkilöitä haastateltiin ja paljastui, että kyseessä oli Turun Yliopiston tilaama mainos, jolla se pyrki saamaan näkyvyyttä varainkeräyshankkeelleen.
Sunnuntaina 29.3 Helsingin Sanomat julkaisi kokosivun seuranhakuilmoituksen, jossa Helsingissä vierailulla ollut mies etsi ihastustaan, baarissa näkemäänsä poninhäntätukkaista naista, jota hän pyysi ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Ilmoitus poiki salamannopeasti valtavasti keskustelua ja ilmoituksen aitoutta ja sen jättäjää koetettiin selvittää annetun sähköpostiosoitteen kautta. Aiheen tiimoilta kirjoitettiin artikkeleja, kolumneja ja haastateltiin mediatutkijoita ja seuranhakuilmoituksia tutkinutta professoria. Suurin osa ihmisistä arveli, että kyseessä on mainos. Ilmoituksen jättäjäksi paljastui kuitenkin ujo venäläinen liikemies, joka ei varmastikaan halunnut saamaansa valtavaa huomiota ja ”mainostusta” Suomalaisessa mediassa.
Tapaus todentaa guerillamainonnan tehokkuuden ja tavallaan myös vahvistaa sitä. Vaikka konsepti onkin yleistymässä kotimaassammekin, ei kaikkea erikoista voi leimata mediatempuksi. Jättimäisen, 20 000 euroa maksavan lehti-ilmoituksen takana voi olla Nokian tai jonkin muun suurfirman sijaan vilpitön ihastunut yksityishenkilö. Ihminen on utelias luonteeltaan ja omituiset tapaukset halutaan selvittää. Kun tarjoutuu tilaisuus leikkiä salapoliisia ja ratkaista arvoitus, siihen tartutaan innolla.
Tavallisesta poikkeavat, rohkeat ja huumoripitoiset mainokset herättävät huomion, saavat pysähtymään ja nostavat hymyn huulille.
-Venla Kilpi
Mainostajat lähestyvätkin kuluttajaa nykyään mitä erikoisimmilla tavoilla kuten esimerkiksi tilataiteella, performansseilla tai vaikkapa omituisella youtube-videotallenteella. Guerillamarkkinoinniksi eli sissimainonnaksi nimetyt mainostempaukset herättävät hämmennystä, kiinnostusta sekä keskustelua. Tyypillistä on, ettei tempauksen takana oleva yhtiö ja tuotemerkki edes paljastu heti, eikä mainosta seuraava yleisö tiedä olevansa mainonnan kohteena. Onnistunutta tempausta seuraa kiihkeää keskustelua internetin palstoilla ja lehtien sivuilla. Mainostaja saa mitä halusi: tehokkaasti julkisuutta pikkurahalla.
Tuoreessa muistissa on Youtubessa julkaistu ”salakuvattu” videoklippi, jossa Turun Yliopiston merkkihenkilöt pitävät jonkinlaista salaseuraa yliopiston kellarissa ja katselevat videotallennetta, jossa Kekkosen näköinen mies haukkuu heidät tieteen tulevaisuuden vaarantamisesta. Videoon linkattiin useilta keskustelupalstoilta ja se keräsi nopeasti monia katsojia. Videomateriaali herätti runsaasti kysymyksiä ja epäilystä. Yliopiston rehtoria ja muita videolla esiintyneitä henkilöitä haastateltiin ja paljastui, että kyseessä oli Turun Yliopiston tilaama mainos, jolla se pyrki saamaan näkyvyyttä varainkeräyshankkeelleen.
Sunnuntaina 29.3 Helsingin Sanomat julkaisi kokosivun seuranhakuilmoituksen, jossa Helsingissä vierailulla ollut mies etsi ihastustaan, baarissa näkemäänsä poninhäntätukkaista naista, jota hän pyysi ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Ilmoitus poiki salamannopeasti valtavasti keskustelua ja ilmoituksen aitoutta ja sen jättäjää koetettiin selvittää annetun sähköpostiosoitteen kautta. Aiheen tiimoilta kirjoitettiin artikkeleja, kolumneja ja haastateltiin mediatutkijoita ja seuranhakuilmoituksia tutkinutta professoria. Suurin osa ihmisistä arveli, että kyseessä on mainos. Ilmoituksen jättäjäksi paljastui kuitenkin ujo venäläinen liikemies, joka ei varmastikaan halunnut saamaansa valtavaa huomiota ja ”mainostusta” Suomalaisessa mediassa.
Tapaus todentaa guerillamainonnan tehokkuuden ja tavallaan myös vahvistaa sitä. Vaikka konsepti onkin yleistymässä kotimaassammekin, ei kaikkea erikoista voi leimata mediatempuksi. Jättimäisen, 20 000 euroa maksavan lehti-ilmoituksen takana voi olla Nokian tai jonkin muun suurfirman sijaan vilpitön ihastunut yksityishenkilö. Ihminen on utelias luonteeltaan ja omituiset tapaukset halutaan selvittää. Kun tarjoutuu tilaisuus leikkiä salapoliisia ja ratkaista arvoitus, siihen tartutaan innolla.
Tavallisesta poikkeavat, rohkeat ja huumoripitoiset mainokset herättävät huomion, saavat pysähtymään ja nostavat hymyn huulille.
-Venla Kilpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti