UTU-salasanojen yhdistämisen ohjeet

1. Etsi kone jolta pääset nettiin.
2. Mene sivulle https://idm.utu.fi/
3. Kirjaudu käyttäjätunnuksella ja postisalasanalla tai verkkopankkitunnuksilla.
4. Luo itsellesi ylävalikon "Change Password" tai "Vaihda salasana" linkin kautta uusi salasana.
5. Nyt luotu salasanasi on uusi, yksi ja ainut salasanasi kaikkiin yliopiston järjestelmiin.

(kopioiutu ohjelapusta)

MikkoR

Mediakasvatuksen 5 kuumaa

Nykypäivän nykyisyydessä elävä suomalainen lapsi on aina ja kaikkialla median vaikutuspiirissä. Ei ole sellaista koloa, jonne ei tv kuulu, tai niin syvää kuoppaa jonne ei nettipiuhoja voisi vetää. Lapsi on myös mieleltään niin köyhä, että näiden mediaväylien sudet pystyvät käymään kiinni ja aiheuttamaan pipin. Aikuisten on autettava lasta ymmärtämään ja opetettava katsomaan. Olemmekin listanneet mielestämme viisi kuuminta sanaa mediakasvatuksessa, joiden avulla lapsistamme kyllä tulee käytöshäiriöisiä ja masentuneita, mutta normaaliuden rajoissa.

Nettikasvatus

Internet on kuin synkkä hirviömetsä, joka on vuorattu suklaalla. Lapsi löytää netistä kaiken ja kaikki löytävät lapsen. Tässä tapauksessa ei ikävä kyllä käy yleisesti pätevä yritys-erehdys oppiminen, sillä yksi erehdys ei välttämättä tarjoa enää toista yritystä. Internet on kuitenkin suunnaton tiedon ja oppimisen lähde, jota lasten tulee oppia käyttämään. Aikuisiällä voi sitten syleillä kaikkea sitä mitä sanottiin pahaksi.

Tv vs. RL (eli real life)

Koska tv on ottanut paikkansa lastemme kasvattajana, eikä kukaan toisaalta ole näyttänyt tv:lle paikkaansa, on lasten itse kyettävä ymmärtämään, mihin kannattaa uskoa ja mikä on vain hikisen alipalkatun käsikirjoittajan tarinaa. Tv tarjoaa ajatuksia, asenteita, näkemyksiä eikä läheskään aina anna toista näkökulmaa tai puolueetonta kantaa. Jos kaikki tv:ssä otettaisiin todesta, kaikilla olisi neljä seksikumppania päivässä, amerikka olisi maailman ainoa puhuttu kieli ja asiat ratkeavat puhumalla (terapeutille, koska on juuri ampunut ja paloitellut vaimonsa, koska pöydässä oli väärää juustoa).

Mainostenlukutaito

Mainos on sillä tavalla kiero eläin, että se salaa ja peittelee asioita ja nytkäyttelee alitajuntaan ajatuksia. Jos lapsella ei ole sisäänrakennettua mainosmuuria, kaikki ehdotukset pääsevät läpi ja lapsen on pakko saada jättipäisiä Bratzejä ja mikään muu ei tee onnelliseksi, paitsi vielä yksi paketti vaahtokarkkimuroja. Mainostajat ovat tietysti tämän huomanneet ja käyttävät lasten kitinän ja vanhempien löysän lompakon voimakasta yhdistelmää hyödykseen. Lasten tulee voida itse huomata itseensä kohdistuvat vaikutteet ja päästää tiukan seulan läpi vain ne, joista on todellista hyötyä, eli kveekarimurot.

Median tuotto

Asenneongelmien katveessa on hyvä joskus päästää höyryjä ja mitä aikaisemmin, sen parempi. Itsensä ilmaisu on kehittävä ja terveellinen taito, josta kaikkien on pakko joskus ammentaa. Meillä on sillä tavoin asiat hyvin, että kouluissamme laitetaan tälläkin hetkellä melko hyvin aikarajoja aineille ja arvosteluille ja sen lisäksi saamme kertoa hölmöjä juttuja netissä ja lehdissä kenenkään sen kummemmin estelemättä. Media, eikä sen kummemmin ilmaisukaan kuitenkaan rajoitu pelkkään kouluvihkoon kirjoittamiseen. Kaikkia näitä median keinoja on siis lysti kokeilla itseilmaisun nimissä jo koulupenkillä.

Mediateknologia

Lapset on hyvä tutustuttaa ensin kaikkiin niihin median keinoihin, ennen kuin niillä alkaa ilmaista itseään, tai mitään muutakaan. Kaikki osaavat käyttää kynää ja paperia ja jopa kameraakin, mutta moniko osaa muokata kuvia, tai laittaa niitä esille nettiin? Median ja ilmaisun keinot kehittyvät taukoamatta ja onhan se nyt piru jos ei meillä känny-Suomessa pysytä perässä.

-Esa, Jonne

Elämäkö parasta huumetta?

Ei ole, jos mediaan on uskomista. Julkisuudessa on viime aikoina pohdittu lisääntynyttä kovien huumeiden käyttöä. Erityisesti huomiota on herättänyt julkisuuden henkilöiden huumeyhteydet, joista on uutisoitu niin iltapäivälehdissä kuin “oikeissakin” uutisissa.

Huumeet ovat aina olleet kuuma peruna mediassa. Aina on ollut väittelyä huumeiden haitallisuudesta ja huumeongelmien syistä. Huumekeskusteluja on perinteisesti leimannut moralisointi ja käyttäjien syyllistäminen ja leimaaminen yhteiskunnan pohjasakaksi. Ehkäpä siksi, huumekeskustelusta on tullut tietynlainen tabu suomalaisessa yhteiskunnassa.

Keskustelu on kuitenkin saanut piristysruiskeen viime aikoina. Mielikuvaa käyttäjistä on muuttanut julkisuuden henkilöiden huumausainerikkomukset ja vihjailu puhtoisten koko kansan suosikkien huumeiden viihdekäytöstä. Viimeisimmän suuren kohun aloittanut Glo- hotellin huumekuolema on ilmeisesti vain jäävuoren huippu. Suomen kansa on saanut lukea, että hyvin toimeentulevat nuoret ovat seuranneet kansainvälisiä trendejä myös huumeiden käytössä.

Samaan tapaukseen liittyvä julkkiskohu on saanut yllättäviä käänteitä kun tapaukseen liittyviä epäilyjä on uutisoitu kohdistuvan puhtaan elämän ja keskustalaisten elämän arvojen äänitorvena toimineeseen (Pikku) Geehen. Internetin musiikkifoorumeilla Gee on saavuttanut hämmennyksen lisäksi uutta kyseenalaista katu-uskottavuutta istumalla syytetyn penkillä oikeudessa.

Julkiseen huumekeskusteluun tuli viime viikolla uusi tulokas, kun suomalaisen Joonas Neuvosen Rovaniemen narkomaaneista kertova Reindeerspotting, sai medianäkyvyyttä. Kyseessä on erikoinen dokumentti siksi, että tarkoituksena ei ole Neuvosen mukaan ole ollut moralisoida vaan osallistua suomalaiseen huumekeskusteluun tallentamalla narkomaanien karua arkea.

Mielestäni on mielenkiintoista, että vasta julkisuuden henkilöiden osallisuus on tuonut todellisuuden tajua tämän ongelman käsittelyyn.

MikkoR

MEDIAILMIÖT

Sinun Suosikin toimitustiimi koostuu kymmenestä monilahjakkaasta nuoresta

http://www.cisionwire.fi/gci-finland/sinun-suosikin-toimitustiimi-koostuu-kymmenesta-monilahjakkaasta-nuoresta

Facebook on korvaamaton

Millaista oli ennen facebookia? Mietitään sitä kohta, kunhan olen ensin päivittänyt statukseni, että kaikki varmasti tietävät, mitä teen juuri nyt. Koska kyllähän se kavereitani epäilemättä kiinnostaa.

Vuodesta 2004, jolloin Facebook perustettiin, on jo paljon aikaa, mutta yritän muistella millaista kanssakäyminen kavereiden kanssa oli ennen sitä. Yksi tärkeä ero on ainakin se, että joskus kavereita tavattiin kasvotusten. Enää se ei ole edes mahdollista, koska "kavereita" on yli 100 enemmän ja osa heistä sellaisia, jotka on nähnyt viimeksi yli 20 vuotta sitten.

Ennen ystävät kutsuttiin esim. bileisiin henkilökohtaisesti. Nyt se tehdään luomalla naamakirjaan tapahtuma ja lähettämällä sitä kautta kutsu. Kutsua voidaan toki pitää henkilökohtaisena, mutta jos et kuulu kyseiseen sosiaaliseen mediaan, niin voi hyvinkin olla, että sinut unohdetaan kokonaan kutsua.

Miten tulinkaan ennen toimeen ilman mahdollisuutta osallistua virtuaaliseen tyynysotaan tai tietoa siitä, mikä eläin kuvastaa minua tai kuka Muumilaakson asukas olen. Puhumattakaan kaikista niistä mahdollisuuksista, joista en ole edes tietoinen. Näyttää siis siltä, että Facebook todellakin on korvaamaton. Olisipa aikaa myös kokeilla kaikkia niitä hienoja sovelluksia.

Facebookiin kuulumisesta on ehkä jossain tapauksessa jotain oikeaakin hyötyä, mutta itselleni se ei ole vielä täysin avautunut. Ehkä hyötyjä pitääkin tarkastella yhteiskunnallisista lähtökohdista. Nuoruusiässä on psyykkisen terveyden kannalta tärkeää kuuluu johonkin ryhmään, joten ehkä se auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Mutta miksi sitten sosiaalisesti kyvykkäät ja ns. normaalit ihmiset kuluttavat niinkin paljon aikaa kaikenlaisissa virtuaaliyhteisöissä?

Ehkä kaikki vuodatukseni onkin vaan kateutta Facebookin perustajaa, Mark Zuckerbergia, kohtaan, joka on kuudessa vuodessa tienannut keksinnöllään yli 4 miljardia dollaria, eikä loppua näy.

JussiM