UTU-salasanojen yhdistämisen ohjeet

1. Etsi kone jolta pääset nettiin.
2. Mene sivulle https://idm.utu.fi/
3. Kirjaudu käyttäjätunnuksella ja postisalasanalla tai verkkopankkitunnuksilla.
4. Luo itsellesi ylävalikon "Change Password" tai "Vaihda salasana" linkin kautta uusi salasana.
5. Nyt luotu salasanasi on uusi, yksi ja ainut salasanasi kaikkiin yliopiston järjestelmiin.

(kopioiutu ohjelapusta)

MikkoR

Mediakasvatuksen 5 kuumaa

Nykypäivän nykyisyydessä elävä suomalainen lapsi on aina ja kaikkialla median vaikutuspiirissä. Ei ole sellaista koloa, jonne ei tv kuulu, tai niin syvää kuoppaa jonne ei nettipiuhoja voisi vetää. Lapsi on myös mieleltään niin köyhä, että näiden mediaväylien sudet pystyvät käymään kiinni ja aiheuttamaan pipin. Aikuisten on autettava lasta ymmärtämään ja opetettava katsomaan. Olemmekin listanneet mielestämme viisi kuuminta sanaa mediakasvatuksessa, joiden avulla lapsistamme kyllä tulee käytöshäiriöisiä ja masentuneita, mutta normaaliuden rajoissa.

Nettikasvatus

Internet on kuin synkkä hirviömetsä, joka on vuorattu suklaalla. Lapsi löytää netistä kaiken ja kaikki löytävät lapsen. Tässä tapauksessa ei ikävä kyllä käy yleisesti pätevä yritys-erehdys oppiminen, sillä yksi erehdys ei välttämättä tarjoa enää toista yritystä. Internet on kuitenkin suunnaton tiedon ja oppimisen lähde, jota lasten tulee oppia käyttämään. Aikuisiällä voi sitten syleillä kaikkea sitä mitä sanottiin pahaksi.

Tv vs. RL (eli real life)

Koska tv on ottanut paikkansa lastemme kasvattajana, eikä kukaan toisaalta ole näyttänyt tv:lle paikkaansa, on lasten itse kyettävä ymmärtämään, mihin kannattaa uskoa ja mikä on vain hikisen alipalkatun käsikirjoittajan tarinaa. Tv tarjoaa ajatuksia, asenteita, näkemyksiä eikä läheskään aina anna toista näkökulmaa tai puolueetonta kantaa. Jos kaikki tv:ssä otettaisiin todesta, kaikilla olisi neljä seksikumppania päivässä, amerikka olisi maailman ainoa puhuttu kieli ja asiat ratkeavat puhumalla (terapeutille, koska on juuri ampunut ja paloitellut vaimonsa, koska pöydässä oli väärää juustoa).

Mainostenlukutaito

Mainos on sillä tavalla kiero eläin, että se salaa ja peittelee asioita ja nytkäyttelee alitajuntaan ajatuksia. Jos lapsella ei ole sisäänrakennettua mainosmuuria, kaikki ehdotukset pääsevät läpi ja lapsen on pakko saada jättipäisiä Bratzejä ja mikään muu ei tee onnelliseksi, paitsi vielä yksi paketti vaahtokarkkimuroja. Mainostajat ovat tietysti tämän huomanneet ja käyttävät lasten kitinän ja vanhempien löysän lompakon voimakasta yhdistelmää hyödykseen. Lasten tulee voida itse huomata itseensä kohdistuvat vaikutteet ja päästää tiukan seulan läpi vain ne, joista on todellista hyötyä, eli kveekarimurot.

Median tuotto

Asenneongelmien katveessa on hyvä joskus päästää höyryjä ja mitä aikaisemmin, sen parempi. Itsensä ilmaisu on kehittävä ja terveellinen taito, josta kaikkien on pakko joskus ammentaa. Meillä on sillä tavoin asiat hyvin, että kouluissamme laitetaan tälläkin hetkellä melko hyvin aikarajoja aineille ja arvosteluille ja sen lisäksi saamme kertoa hölmöjä juttuja netissä ja lehdissä kenenkään sen kummemmin estelemättä. Media, eikä sen kummemmin ilmaisukaan kuitenkaan rajoitu pelkkään kouluvihkoon kirjoittamiseen. Kaikkia näitä median keinoja on siis lysti kokeilla itseilmaisun nimissä jo koulupenkillä.

Mediateknologia

Lapset on hyvä tutustuttaa ensin kaikkiin niihin median keinoihin, ennen kuin niillä alkaa ilmaista itseään, tai mitään muutakaan. Kaikki osaavat käyttää kynää ja paperia ja jopa kameraakin, mutta moniko osaa muokata kuvia, tai laittaa niitä esille nettiin? Median ja ilmaisun keinot kehittyvät taukoamatta ja onhan se nyt piru jos ei meillä känny-Suomessa pysytä perässä.

-Esa, Jonne

Elämäkö parasta huumetta?

Ei ole, jos mediaan on uskomista. Julkisuudessa on viime aikoina pohdittu lisääntynyttä kovien huumeiden käyttöä. Erityisesti huomiota on herättänyt julkisuuden henkilöiden huumeyhteydet, joista on uutisoitu niin iltapäivälehdissä kuin “oikeissakin” uutisissa.

Huumeet ovat aina olleet kuuma peruna mediassa. Aina on ollut väittelyä huumeiden haitallisuudesta ja huumeongelmien syistä. Huumekeskusteluja on perinteisesti leimannut moralisointi ja käyttäjien syyllistäminen ja leimaaminen yhteiskunnan pohjasakaksi. Ehkäpä siksi, huumekeskustelusta on tullut tietynlainen tabu suomalaisessa yhteiskunnassa.

Keskustelu on kuitenkin saanut piristysruiskeen viime aikoina. Mielikuvaa käyttäjistä on muuttanut julkisuuden henkilöiden huumausainerikkomukset ja vihjailu puhtoisten koko kansan suosikkien huumeiden viihdekäytöstä. Viimeisimmän suuren kohun aloittanut Glo- hotellin huumekuolema on ilmeisesti vain jäävuoren huippu. Suomen kansa on saanut lukea, että hyvin toimeentulevat nuoret ovat seuranneet kansainvälisiä trendejä myös huumeiden käytössä.

Samaan tapaukseen liittyvä julkkiskohu on saanut yllättäviä käänteitä kun tapaukseen liittyviä epäilyjä on uutisoitu kohdistuvan puhtaan elämän ja keskustalaisten elämän arvojen äänitorvena toimineeseen (Pikku) Geehen. Internetin musiikkifoorumeilla Gee on saavuttanut hämmennyksen lisäksi uutta kyseenalaista katu-uskottavuutta istumalla syytetyn penkillä oikeudessa.

Julkiseen huumekeskusteluun tuli viime viikolla uusi tulokas, kun suomalaisen Joonas Neuvosen Rovaniemen narkomaaneista kertova Reindeerspotting, sai medianäkyvyyttä. Kyseessä on erikoinen dokumentti siksi, että tarkoituksena ei ole Neuvosen mukaan ole ollut moralisoida vaan osallistua suomalaiseen huumekeskusteluun tallentamalla narkomaanien karua arkea.

Mielestäni on mielenkiintoista, että vasta julkisuuden henkilöiden osallisuus on tuonut todellisuuden tajua tämän ongelman käsittelyyn.

MikkoR

MEDIAILMIÖT

Sinun Suosikin toimitustiimi koostuu kymmenestä monilahjakkaasta nuoresta

http://www.cisionwire.fi/gci-finland/sinun-suosikin-toimitustiimi-koostuu-kymmenesta-monilahjakkaasta-nuoresta

Facebook on korvaamaton

Millaista oli ennen facebookia? Mietitään sitä kohta, kunhan olen ensin päivittänyt statukseni, että kaikki varmasti tietävät, mitä teen juuri nyt. Koska kyllähän se kavereitani epäilemättä kiinnostaa.

Vuodesta 2004, jolloin Facebook perustettiin, on jo paljon aikaa, mutta yritän muistella millaista kanssakäyminen kavereiden kanssa oli ennen sitä. Yksi tärkeä ero on ainakin se, että joskus kavereita tavattiin kasvotusten. Enää se ei ole edes mahdollista, koska "kavereita" on yli 100 enemmän ja osa heistä sellaisia, jotka on nähnyt viimeksi yli 20 vuotta sitten.

Ennen ystävät kutsuttiin esim. bileisiin henkilökohtaisesti. Nyt se tehdään luomalla naamakirjaan tapahtuma ja lähettämällä sitä kautta kutsu. Kutsua voidaan toki pitää henkilökohtaisena, mutta jos et kuulu kyseiseen sosiaaliseen mediaan, niin voi hyvinkin olla, että sinut unohdetaan kokonaan kutsua.

Miten tulinkaan ennen toimeen ilman mahdollisuutta osallistua virtuaaliseen tyynysotaan tai tietoa siitä, mikä eläin kuvastaa minua tai kuka Muumilaakson asukas olen. Puhumattakaan kaikista niistä mahdollisuuksista, joista en ole edes tietoinen. Näyttää siis siltä, että Facebook todellakin on korvaamaton. Olisipa aikaa myös kokeilla kaikkia niitä hienoja sovelluksia.

Facebookiin kuulumisesta on ehkä jossain tapauksessa jotain oikeaakin hyötyä, mutta itselleni se ei ole vielä täysin avautunut. Ehkä hyötyjä pitääkin tarkastella yhteiskunnallisista lähtökohdista. Nuoruusiässä on psyykkisen terveyden kannalta tärkeää kuuluu johonkin ryhmään, joten ehkä se auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Mutta miksi sitten sosiaalisesti kyvykkäät ja ns. normaalit ihmiset kuluttavat niinkin paljon aikaa kaikenlaisissa virtuaaliyhteisöissä?

Ehkä kaikki vuodatukseni onkin vaan kateutta Facebookin perustajaa, Mark Zuckerbergia, kohtaan, joka on kuudessa vuodessa tienannut keksinnöllään yli 4 miljardia dollaria, eikä loppua näy.

JussiM

KEPPOSIA OKLssä

OPn arvio: Juoni tempaisee mukaansa ja filmissä tapahtuu paljon pituuteensa verrattuna. Tarjoaa loistavan AHAA-elämyksen. Instant-movien aatelia. *****

MEDIA ON VOIMA

OPn arvio: Kamera-ajo on huikea. Tarkkaile miten lehdenkantaja vaihtuu. Actionia parhaimmillaan. Hitchcokin sanoin:
If it's a good movie, the sound could go off and the audience would still have a perfectly clear idea of what was going on. *****

POLKUPYÖRÄVARAS

WIKIPEDIA:

Polkupyörävaras on italialainen elokuva vuodelta 1948. Se sai Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar -erikoispalkinnon ennen varsinaisen palkintokategorian perustamista. Se edustaa italialaista neorealismia,^[1] ja kertoo köyhästä miehestä, joka kuljeksii Rooman kaduilla etsimässä varastettua polkupyöräänsä.^[2]

OP:n arvio: Huikea, näyttävä ja tilannetajua osoittava retrofilmi. Carpe Diem- ja lavastus on valmis. Efektikin sopii kuvaan. Klassikko jo syntyessään. *****

Tässä oli kyllä tyyliä *****

t.marko

Photostory

suunnitelmat piti olla tällä viikolla täällä!
Aikas monelta puuttuu...
onkelmia ilmeisesti ei kenelläkään ole, ei ainakaan kukaan ole allekirjoittanutta lähestynyt moisilla vaivaten???

t
marko

PhotoStory -suunnitelma

Työmme aiheen ja ulkomuodon olemme suunnitelleet kutakuinkin valmiiksi, kuten sinulle jo kasvotusten kerroimme. Otamme valokuvat ja editoimme työn viikon 19 aikana.

Niina ja Maija

Photo story

Teemme photo storyn yhdessä. Olemme ottaneet kuvat sunnuntaina 19.4. ja koonneet juonen. Meille tulee n. 16 kuvaa ja pätkän kesto on n. 1 minuutti.
4.5. klo 8-16 aiomme muokata kuvia ja aloittaa editoinnin.
6.5 teemme editoinnin loppuun.
Aiheena lottoaminen. Lisäämme kuvien päälle hitaan musiikin ja äänitämme myös mikrofonilla puhetta.
-Annukka ja Katriina

PhotoStory-suunnitelma

muiden photostory suunnitelmia odotellessa...
Tuomon suunnitelmasta kiitos ja käy hyväksi esimerkiksi muille (ja ohjeet "markonkuvaus" blogissa)
ja suunnitelma tähän blogiin, viimestään alkavan viikon aikana perjantaihin mennessä
kiitti
t
marko

Tiistai infoa!

Ti 14.4 klo12.15-14.30, luokka 341

Aiheena kuvankäsittely: kuvan perussäädöistä luvassa rautaisannos

Olen paikalla klo.11.30- ja 14.30- (samoin myös perjantaina) jos joku haluaa tulla kertomaan fotostory ideoistaan (ilmoittautua voi vaikka maililla, marko piste pikkarainen ja utu piste fi)
tunnille oma kamera ja omia kuvia (tiedostoina) mukaan! Infotkaa myös kavereita, kiitti!


OP:n KUVANKÄSITTELYLINKIT:
ELEMETS-OHJELMA>

http://www.digmo.fi/opetusmateriaali/kuva_kasittely.htm

http://viestinta.kpakk.fi/oppimateriaalit/photoshop/index.htm

MEDIAILMIÖ

GUERILLAMARKKINOINTI

Lehtien sivuilla, tv:ssä, radiossa, katujen varsilla, bussissa, internetissä... Törmäämme mainoksiin kaikkialla, minne tahansa menemmekin ja mitä tahansa teemmekin. Nykyihmisen elämä on mainosten kyllästämää ja kyllästyttämää. Mainosten valtavassa tulvassa useisiin ei edes kiinnitä huomiota, muutamaa jää katsomaan ja vain todella harva kiinnittää oikeasti huomion ja saa kiinnostumaan sen markkinoimasta tuotteesta tai ideologiasta. Kuluttajien huomiosta kilpailevat mainostoimistot joutuvat todella vaivaamaan päätään, mikäli haluavat kehittää konseptin, joka nousee esille mainoskaaoksesta.

Mainostajat lähestyvätkin kuluttajaa nykyään mitä erikoisimmilla tavoilla kuten esimerkiksi tilataiteella, performansseilla tai vaikkapa omituisella youtube-videotallenteella. Guerillamarkkinoinniksi eli sissimainonnaksi nimetyt mainostempaukset herättävät hämmennystä, kiinnostusta sekä keskustelua. Tyypillistä on, ettei tempauksen takana oleva yhtiö ja tuotemerkki edes paljastu heti, eikä mainosta seuraava yleisö tiedä olevansa mainonnan kohteena. Onnistunutta tempausta seuraa kiihkeää keskustelua internetin palstoilla ja lehtien sivuilla. Mainostaja saa mitä halusi: tehokkaasti julkisuutta pikkurahalla.

Tuoreessa muistissa on Youtubessa julkaistu ”salakuvattu” videoklippi, jossa Turun Yliopiston merkkihenkilöt pitävät jonkinlaista salaseuraa yliopiston kellarissa ja katselevat videotallennetta, jossa Kekkosen näköinen mies haukkuu heidät tieteen tulevaisuuden vaarantamisesta. Videoon linkattiin useilta keskustelupalstoilta ja se keräsi nopeasti monia katsojia. Videomateriaali herätti runsaasti kysymyksiä ja epäilystä. Yliopiston rehtoria ja muita videolla esiintyneitä henkilöitä haastateltiin ja paljastui, että kyseessä oli Turun Yliopiston tilaama mainos, jolla se pyrki saamaan näkyvyyttä varainkeräyshankkeelleen.

Sunnuntaina 29.3 Helsingin Sanomat julkaisi kokosivun seuranhakuilmoituksen, jossa Helsingissä vierailulla ollut mies etsi ihastustaan, baarissa näkemäänsä poninhäntätukkaista naista, jota hän pyysi ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Ilmoitus poiki salamannopeasti valtavasti keskustelua ja ilmoituksen aitoutta ja sen jättäjää koetettiin selvittää annetun sähköpostiosoitteen kautta. Aiheen tiimoilta kirjoitettiin artikkeleja, kolumneja ja haastateltiin mediatutkijoita ja seuranhakuilmoituksia tutkinutta professoria. Suurin osa ihmisistä arveli, että kyseessä on mainos. Ilmoituksen jättäjäksi paljastui kuitenkin ujo venäläinen liikemies, joka ei varmastikaan halunnut saamaansa valtavaa huomiota ja ”mainostusta” Suomalaisessa mediassa.

Tapaus todentaa guerillamainonnan tehokkuuden ja tavallaan myös vahvistaa sitä. Vaikka konsepti onkin yleistymässä kotimaassammekin, ei kaikkea erikoista voi leimata mediatempuksi. Jättimäisen, 20 000 euroa maksavan lehti-ilmoituksen takana voi olla Nokian tai jonkin muun suurfirman sijaan vilpitön ihastunut yksityishenkilö. Ihminen on utelias luonteeltaan ja omituiset tapaukset halutaan selvittää. Kun tarjoutuu tilaisuus leikkiä salapoliisia ja ratkaista arvoitus, siihen tartutaan innolla.


Tavallisesta poikkeavat, rohkeat ja huumoripitoiset mainokset herättävät huomion, saavat pysähtymään ja nostavat hymyn huulille.

-Venla Kilpi

Slummien miljonääri

Jamal on Intiaan ulkoistetun asiakaspalvelukeskuksen toimistoapulainen, slummien kasvatti, joka päätyy sattuman summana kilpailemaan Intian ”Haluatko miljonääriksi”-ohjelmassa ja voittamaan pääpalkinnon. Miten slummeissa kasvanut, kouluja käymätön nuori mies saattoi tietää vastaukset kysymyksiin, joihin kukaan ei aiemmin ole osannut vastata?
Näistä lähtöasetelmista ponnistaa Danny Boylen (Trainspotting, The Beach, 28 päivää myöhemmin) hehkutettu Slummien miljonääri, joka ennakko-odotusten mukaisesti korjasi vuoden suurimmat potit Oscar- ja Golden globe-gaaloissa tänä vuonna. Boylen monen aiemman tuotoksen mukaisesti hän onnistuu tälläkin kertaa olemaan ajankohtainen ja tarjoamaan katsojille jotain tuoretta.
Elokuvan mielenkiintoinen rakenne on käydä läpi Jamalin elämäntarinaa tietovisan kysymysten pohjalta, matkaten tämän lapsuudesta aina nykyhetkeen. Tarinankerronta loikkii slummien arjen ja monikansallisen tv-viihteen välillä kuin korostaakseen näiden maailmojen eroja. Matka äärimmäisestä köyhyydestä suuriin rikkauksiin, tuttu teema? Rahan käsittely onkin elokuvan kantava voima.
Elokuvan sankarin Jamalin ja tämän veljen Salimin arki slummissa rakentuu rahan hankkimisen ympärille. Raha tuo valtaa ja statusta, jonka tavoittelu nouseekin suurimpaan arvoon taloudellisen ahdingon keskellä. Tämän arvotuksen keskellä on kuitenkin helppo menettää inhimillisyys, se mikä meistä tekee planeettamme ylimmän kastin tallaajia. Jos raha ajaa rakkauden, välittämisen ja veljeyden edelle, mitä meistä jää jäljelle?
Boylen elokuva sekoittaa sulavasti länsimaisen Hollywood-elokuvan ja Intialaisen maailman menettämättä kuitenkaan autenttisuuden tuntua. Elokuvan suuriin vahvuuksiin luettakoonkin realistisuus, jota tukemaan Boyle käytti autenttisia slummilapsia (!) näyttelijöinä. Vaikuttava kameratyöskentely sekä elokuvan äänimaailma tukevat omalta osaltaan tarinankerrontaa loistavasti.
Kaiken kaikkiaan filmi onnistuu yhdistämään monen tason palasensa vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, jota tohtii suositella koko kansalle. Kritiikin alaiseksi asettaisin ainoastaan elokuvan loppuratkaisun, vaikka ymmärränkin sen tuovan lohtua monen elokuvan paljastaman todellisuuden myötä yöunensa menettäneen maailmaan.


4/5

Janne Jokela

Todellinen miljonääri

Danny Boylen kahdeksan Oscaria kerännyt elokuva on kerrankin voittaja joka on ansainnut kaikki sille annetut palkinnot. Elokuvallaan Boyle osoitti kuinka pienen tuotantotiimin elokuvalla voi päästä maailmansuosioon mikäli siinä on palaset kohdillaan ja jotain sanottavaa kuten Slummien miljonäärillä todellakin oli.

Elokuva alkaa nopeilla leikkauksilla joissa ollaan välillä poliisin kuulusteltavana ja heti toisessa hetkessä keskellä haluatko miljonääriksi tv-ohjelmaa. Elokuva kertoo Intian Bombayssa kasvaneesta Jamalista joka vastoin kaikkia ennakkokäsityksiä osa vastata kaikkiin visailun kysymyksiin. Sillä Jamal on slummien kasvatti ja puhelinmyyntifirman apupoika, ei hänen uskota voittavan rehellisesti vaan poliisin kanssa selvitetään kuinka slummeista kasvanut poika voi edetä visailussa pidemmälle kuin kukaan muu.

Elokuvan runko muodostuu Jamalin tarinoiden ympärille siitä kuinka slummi opetti pojalle kaiken mitä on tarpeen tietää. Jokaisen kysymyksen taakse kätkeytyy tarina Jamalin menneisyydestä keskellä maailman yhtä suurimmista slummeista.

Toinen elokuvan pääjuonipolku seuraa Jamalin loputonta taistelua löytää hänen elämänsä rakkaus, Latikan, jonka hän tapasi jo pienen poikana ja jota hän ei vaan voi unohtaa.

Tarina on Slummien miljonäärin suurin heikkous. Mikäli elokuva olisi tällaisenaan sijoitettu johonkin muualle kuin Intiaan, ei lopputulos olisi ollut lähelläkään näin hyvä. Raikkaalla tarinankerronnalla, kuvauksella ja nopeilla mutta harkituilla leikkauksilla elokuva piti otteessaan ja kiinni tarinassa niin vahvasti ettei juonen sokerisuus tuntunut lainkaan liian janottavalta.

Tarina oli vain tukemassa elokuvan monia teemoja ja tasoja. Rahan merkitys on länsimaissa mahtava, eikä sen suuruutta voi Intian slummeissakaan missään tapauksessa väheksyä. Todellisten valintojen kohdalla rahan merkitys on kuitenkin häviävän pieni. Elokuvan vaikuttavin hetki ajoittui loppuun jolloin samaan aikaan Jamalin veli ammutaan kylpyammeeseen ja Jamal voittaa itselleen omaisuuden. Kohtaus osoittaa kouriintuntuvasti sen mitä rahalla saa ja mitä sillä ei saa.

Danny Boyle osoitti elokuvallaan kuinka kaiken ei tarvitse sijoittua Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan ja kielen ei tarvitse olla aina englanti ja silti elokuva voi olla koko vuoden huipentuma. Pienellä tuotannolla ja tarkoilla valinnoilla voi tehdä elokuvan joka samaan aikaan on viihdettä parhaimmillaan ja haastaa katselijan ajattelemaan omilla aivoillaan.

5 tähteä

Miljoonan viisaampi

Brittiohjaaja Danny Boylen ohjaama kahdeksalla Oscar-pystillä palkittu Slummien miljonääri on elokuvana monipuolinen yhdistelmä Intiassa nousussa olevaa länsimaista markkinakulttuuria nivoutuneena yhteen intialaiseen kulttuuriperintöön sekä Mumbaissa laajalti vallitsevaan köyhyyteen. Boyle on onnistunut luomaan, meille usein niin raadolliselta vaikuttavasta slummien elämästä, kuvaavan, mutta samalla tarinana viihdyttävän kokonaisuuden, vaikka itse tarina onkin elokuvan ansioista ehkä vähäisin.

Tarina rakentuu kahdesta aikatasosta, joiden välillä elokuva hyppelee vaivattoman tuntuisesti. Toisessa aikatasossa päähenkilö, slummeissa kasvanut Jamal, istuu Haluatko miljonääriksi- televisiovisailussa ja etenee kaikkien ihmeeksi kysymys kysymykseltä kohti päävoittoa. Tästä alkaa järjestelmän taholta epäily slummissa kasvanutta orpopoikaa kohtaan. Miten hän voi tietää vastaukset? Tähän arvoitukseen kulminoituu mielestäni myös yksi elokuvan kantavista teemoista, viisauden käsite. Visailukysymysten välillä kerronta hyppelee toiselle aikatasolle muutamia vuosia taaksepäin keskelle Mumbain viliseviä hökkelikyliä. Siellä nuori Jamal elää isoveljensä Salimin kanssa elämän selviytymistarinaa niillä vähäisillä eväillä ja pelikorteilla, joita heille on elämänmatkallaan suotu. Leikkaukset visailukysymyksistä nuorten armottomaan lapsuuteen näyttävät katsojalle, kuinka vastaukset kysymyksiin löytyvät nuorten kokemasta elämästä, eivätkä suinkaan kirjojen sivuilta tai koulun penkiltä. Näin elokuva antaa tunnustusta moderneista sivistysyhteiskunnista hiljalleen katoavalle tai ainakin marginaaliin jäävälle viisaudelle, niin sanotulle katuviisaudelle. Tällä tavoin elokuva murtaa perinteistä käsitystä viisaudesta antaessaan kuvaa kirjanoppineisuudesta poikkeavalle, mutta sitäkin arvokkaammalle viisaudelle. Tästä esimerkkinä Jamalin ihmistuntemustaidot, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan miljonäärivisailun viimeisillä hetkillä.

Jos elokuvan juoni on perinteisen poika, veli ja suuri rakkaus- asetelman puitteissa melko keskinkertainen, on puutteet korvattu erinomaisella visuaalisella maailmalla. Juuri tässä näkyy Boylen taito yhdistää sulavasti keskenään elämän ja kulttuurien ääripäitä, eikä hyppiminen aika-akselilla tuota katsojalle minkäänlaisia vaikeuksia pysyä tapahtumien tasalla. Onnistuneen leikkaustyöskentelyn ja mielenkiintoisten kuvakulmien käyttö pitävät impulsiivisemmankin katsojan varmasti mukana elokuvan kulussa, eikä tunnelma pääse missään vaiheessa lässähtämään.

****

-Eero

Slummien miljonääri

Maineeseen kiirineestä elokuvasta ”Slummien miljonääri” voi kysyä seuraavaa; ”Miten kertoa leffasta, joka on sanoin kuvailematon?” Kyseisessä elokuvassa voi kokea käsittämätön moneen suuntaan repiviä tunteita, joita ei näin voimakkaasti monessakaan elokuvassa koe.

Elokuva lähtee liikkeelle tietovisailusta, jonka pääpottia köyhällä slummien kasvatilla elokuvan päähinkilö Jamaililla ei pitäisi olla mahdollisuuttakaan voittaa. Oikeat vastaukset kysymyksiin kuitenkiin Jamaililta löytyy ja se johtaa poliisikuulusteluihin, joiden päättyessä on vain kaksi vaihtoehtoa; tuomio tai mahdollisuus voittaa valtaisa potti rahaa. Poliisi kuuluteluissa avautuu hiljalleen slummien kasvatin koko elämäntarina aina lapsuudesta kyseiseen hetkeen saakka. Tarinat nivoutuvat ystävävihasuhteeseen omaan veljeen sekä punaiseen lankaan rakkaudesta Latika nimiseen tyttöön.

Elokuvan pääteemat ovat kliseisiä, miksi siihen voikin suhtautua pelkän juonikuvion perusteella hyvinkin ennakkoluuloisesti. Vuosikausia kestävä saavuttamaton rakkaus ja Intian köyhyys ovat jo hyvin kuluneita teemoja mutta oikein yhdistettynä ne saadaan edelleenkin toimiviksi -wow! Lisäksi sivuteemana toimii Jamailin veljen kiehtova mielensisäinen kamppailu siitä, voittaako hänen toiminnassaan rakkaus vai katkeruus omaa veljeään kohtaan.

Elokuva suorastaan hengästyttää katsojansa, kun se ei hetkeksikään anna taukoa, vaan pitää itsessään käsittämättömällä voimalla kiinni. Tapahtumat seuraavat tiiviisti toisiaan ja tunteet syöksyivät hurjaa vauhtia sinne tänne. Välillä tunne on kuin veikeällä pikkupojalla leikkien keskellä, seuraavassa vaiheessa koetaan käsittämätöntä vihaa maailman vääryyksiä kohtaan ja kolmanessa vaiheessa suurta kaihoa kun toisiaan rakastavat kaksi ihmistä eivät onnistu saamaan toisiaan.

Elokuva onnistuu saamaan katsojansa voimakkaasti eläytymään, jopa juonen kannalta sivukohtauksiin. Kuinka sydäntä vihlookaan, kun elokuvan päätähti Jamail törmää vuosien jälkeen vanhaan sokeutettuun ystäväänsä Mumbayn kadulla. Kuinka sääli ja lohtu kietoutuvat käsittämättömällä tavalla yhteen. Ja kuinka jopa sivukohtaukset onnistuvat jatkamaa samaa sanomaa, että vaikka olisi kohdannut vääryyttä, katkeruus ei ole ainoa vaihtoehto vaan aina voi toivoa enemmän sekä iloita muiden onnistuneemmista tarinoista.

Elokuva on todellakin katsomisen arvoinen, usko pois!

*****

-Niina Musakka

Slumdog Millionare

Mumbain käsittämättömän laajat slummit toimivat näyttämönä yhdessä tuoreimmista ja syvällisimmistä elokuvista aikoihin. Elokuvan juoni pyörii lähes kaikille tutun Haluatko Miljonääriksi – visailun ympärillä. Slummien kasvatti Jamal osallistuu visailuun ja kaikkien yllätykseksi selvittää tiensä aina viimeiseen 20 miljoonan rupian kysymykseen asti. Ohjelman juontaja uskoo Jamalin huijanneen ja hänet lähetetään raakoihin poliisikuulusteluihin petoksen selvittämiseksi. Kuulusteluissa Jamal kertoo elämäntarinansa ja samalla selviää, että hän todellakin tiesi vastaukset kaikkiin kysymyksiin, rankkojen kokemustensa pohjalta.

Slummien miljonääri on perinteinen ja jopa korni rakkaustarina joka vie sankarin ryysyistä rikkauksiin ja lopulta rakkaansa luo. Jos sama tarina olisi sijoitettu mihin tahansa muuhun ympäristöön, olisi tuloksena ollut ällöttävän imelä ja ennalta-arvattava hömppäelokuva. Intian slummien luoma kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden tunnelma luo tarinalle kuitenkin paljon syvemmän luonnon, jota ohjaaja Danny Boyle onnistuu vielä entisestään syventämään loistavalla kuvauksella, leikkauksella, musiikilla ja tuoreilla näyttelijävalinnoilla. Kaikki elokuvan lapsinäyttelijät ovat oikeasti slummien kasvatteja ja kolmasosa elokuvan dialogista käydään hindiksi. Tämä antaa elokuvalle aitouden ja tuoreuden, jota muilla tavoilla olisi ollut lähes mahdoton saavuttaa.

Elokuva tuo länsimaisen katsojan silmien eteen tuntemattoman maailman, joka on slummien asukkaille jokapäiväistä elämää. Slummien kuvaus voisi helposti livetä kärsimyskavalkadiksi, jossa epäinhimillisten olojen esittely nousisi pääosaan. Boyle onnistuu kuitenkin nostamaan esille slummeissa asuvien ihmisten uskomattoman elämänjanon ja pienet ilot kärsimyksen keskellä. Rakkaus, lähimmäisen auttaminen ja toivo kantavat ihmisiä sielläkin, missä epäoikeudenmukaisuus ja kyynisyys vallitsevat, eikä kehenkään voi luottaa.

Päähenkilö Jamalin uskomaton tarina on tarina rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta. Rakkaus lapsuudenystävä Latikaan kantaa Jamalia eteenpäin elämän kolhiessa ja vastoinkäymisten seuratessa toisiaan. Elokuvassa seurataan myös Jamalin ja hänen veljensä Salimin suhteen etenemistä. Salim pettää pikkuveljensä Jamalin luottamuksen useaan kertaan ja torpedoi hänen suhdettaan Latikaan, koska on kateellinen. Lopulta Salim kuitenkin uhraa oman henkensä, jotta Jamal ja Latika voisivat elää yhdessä onnellisina. Koko tarinan ajan Salim etsii rahaa, mainetta ja kunniaa ja Jamal taas vain rakkautta. Lopulta Salim antaa henkensä rakkauden edestä ja Jamal saavuttaa samalla hetkellä uskomattomat rikkaudet. Raha ei kuitenkaan merkitse Jamalille mitään, vaan ainoastaan rakkaus. Hän osallistui koko visailuunkin ainoastaan sen vuoksi, että tiesi Latikan katsovan visaa aina.

Jos joku Slummien miljonäärin katsottuaan lähtee elokuvateatterista täysin muuttumattomana, ei vika ole elokuvan vaan katsojan. Niin upean ja moniulotteisen tarinan Danny Boyle on valkokankaalle vanginnut.

***** (5 tähteä)
-Perttu

Slummien miljonääri

Huikean Oscar-saaliin kahminut Slummien miljonääri on todellakin tunnustuksensa ansainnut. Elokuva kertoo pienenä orvoksi jääneestä slummien hyväsydämisestä kasvatista, Jamalista, jota ajaa elämässä eteenpäin sitkeys ja horjumaton rakkaus kohtalotoveriaan kohtaan. Tarina kuvaa Intian suurimman kaupungin, Mumbain, slummielämää karulla ja kipeän realistisella tavalla, eikä se pelkää tuoda esiin yhteiskunnan julmia epäkohtia: köyhyyttä, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Huumoria ei ole kuitenkaan unohdettu, ja elokuva saa katsojan myös välillä hymyilemään. Vaikuttava kerronta, nopeatempoinen kuvaustyyli ja loistava musiikki luovat elokuvaan voimakkaan tunnelman. Elokuva kaappaa katsojan maailmaansa ensimmäisestä kohtauksesta lähtien, ja pitää tämän otteessaan aina lopputeksteihin asti – ellei pidempäänkin!

18-vuotias Jamal pääsee osallistumaan Haluatko miljonääriksi –TV-visailuun, mutta ennen viimeistä, 20 miljoonan rupian kysymystä, hänet viedään huijausepäilyjen vuoksi epäinhimilliseen poliisikuulusteluun. Eihän voi olla mahdollista, että Jamalin kaltainen slummirakki osaisi omin avuin vastata ohjelmassa esitettyihin kysymyksiin. Kuulusteluissa Jamal alkaa kertoa pala palalta elämäntarinaansa todistaakseen syyttömyytensä. Jokaiseen visailun kysymykseen löytyy vastaus slummien kasvatin rankoista elämänkokemuksista. Kokemuksista muodostuu yhtenäinen tarina Jamalin elämästä, lapsuuden päivistä nykyhetkeen, ja jossain vaiheessa paljastuu myös syy Jamalin TV-visailuun osallistumiselle.

Elokuva rakentuu koskettavan ja tunteita kuohuttavan teeman, slummielämän kurjuuden ympärille. Sen pääpaino on kuitenkin uskoa, toivoa ja rakkautta korostavassa selviytymistarinassa, jossa Jamal kulkee vaiherikkaiden tapahtumien siivittämän, rankan polun ryysyistä rikkauksiin, missään vaiheessa määrätietoisuuttaan ja hyvyyttään kadottamatta. Elokuvan keskeisenä ajatuksena on, ettei uskoa elämään ja itseensä saa menettää, eikä periksi pidä antaa, vaikka elämä kuinka potkisi päähän. Elokuva ei sisällöllisesti tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta loistavasti onnistuneet kuvaus, kerronta ja toteutus toisiinsa yhdistettynä tekevät elokuvasta uskomattoman hienon elämyksen.

5 tähteä

Maija Koskenranta