Liinun Ganes-kritiikki

Puikot heilumaan!

Ganes. Ohjaus: JP Siili. Käsikirjoitus: Antero Arjatsalo. Tuottaja: Aleksi Bardy. Musiikkituottaja: Tipi Tuovinen. Lavastus: Jukka Uusitalo. Kuvaus: J-P Passi. Rooleissa: Eero Milonoff, Olavi Uusivirta, Jussi Nikkilä, Minttu Mustakallio, Tommi Korpela, Kari Hietalahti, Timo Tikka jne.

Rockyhtye Hurriganesista kertova elokuva Ganes saa sukkapuikot kilisemään! Jos haluaa haukata kunnon 60-70-lukujen tyylipläjäyksen, kannattaa käydä imemässä mojovat vaikutteet lähimmässä elokuvateatterissa. Filmi suorastaan vilisee hellyttävän autenttisen oloista asua ja muuta rekvisiittaa, muhevan musiikin lisäksi tietysti.

Ganes kertoo elämänmakuisen tarinan suomalaisen rockin alkuajoista, seuraten erityisesti yhtyeen rumpalin ja perustajajäsenen Remu Aaltosen (roolissa loistava Eero Milonoff) elämänvaiheita. Elokuvan myötä valaistuu Remun rankka lapsuus 1950-luvun Helsingissä ja pahan pojan polku legendaariseksi rockkukoksi. Vaiheita seurataan 1970-luvun puoleen väliin, jolloin bändin menestyksen silmukat oli luotu ja varsinainen virkkaus pääsi vauhtiin.

Cisse Häkkisen roolissa heiluu Olavi Uusivirta ihanassa tiikeribleiserissään. Jotenkin esikuvaansa puhtoisemman oloisena hän on oivallinen tukikangas eläväiselle Remulle ja jäykänoloiselle Albert Järviselle (Jussi Nikkilä), jonka housujen takasauma ei näyttänyt ollenkaan huonolta. Kummallisen ontuvia yksityiskohtia muuten niin onnistuneesti lavastetussa elokuvassa olivat nuoren Remun onneton tekoparta ja Järvisen uskomattoman kömpelö peruukki. Kutomallakin olisi saatu aikaan paremmat. Ärsyttäviksi ja irrallisiksi jäivät myös ”piilotetut” tiettyjen tuotteiden mainonnat. Kokonaisuudessaan näyttelijätyö oli vakuuttavaa läpi näyttelijäkaartin; mainittakoon esim. asuillaan viehättävän askeettista romanigenreä edustaneet Minttu Mustakallio (Remun äiti) sekä isää näytellyt Tommi Korpela.

Rock ja tiukka farkkulook yhdessä tehoavat aina. Ganesia katsoessa saattavat kutimet aika ajoin pysähtyä; niin herkullisia ja juuri nyt ajankohtaisia helmiä saa valkokankaalta bongata. Hihamerkit ovat taas in. Niillä on helppoa tuunata farkkurotsinsa tuoreen näköiseksi. Hyvin istuvat valkoiset ja printti-T-paidat ovat ikimuodikkaita ja paidan hihaton versio, joka tunteella rummuttavalla Remullakin löytyy, on suorastaan välttämätön. Helppokaavat sekä miehelle että naiselle löytyvät tästä numerosta s. 30-32. Toimitukseltamme on jo ehditty kysellä ohjetta Remun käyttämään suloisen vaaleanruskeaan kirjoneulereunaiseen pipoon. Annamme lukijoitamme varten kehitetyn ohjeen lehtemme ensi numerossa.

Elokuvallisesti Ganesia ei voi pitää suurena elokuvana, eikä se viipalemaisilla kohtauksillaan siihen pyrikään. Viihdyttävänä ja lämmittävänä musiikki- ja ajankuvaustilkkutäkkinä se kuitenkin on varsin mainio vaihtoehto arki-illan konekirjonnalle tai huovuttamiselle.

* *