Elämäkö parasta huumetta?

Ei ole, jos mediaan on uskomista. Julkisuudessa on viime aikoina pohdittu lisääntynyttä kovien huumeiden käyttöä. Erityisesti huomiota on herättänyt julkisuuden henkilöiden huumeyhteydet, joista on uutisoitu niin iltapäivälehdissä kuin “oikeissakin” uutisissa.

Huumeet ovat aina olleet kuuma peruna mediassa. Aina on ollut väittelyä huumeiden haitallisuudesta ja huumeongelmien syistä. Huumekeskusteluja on perinteisesti leimannut moralisointi ja käyttäjien syyllistäminen ja leimaaminen yhteiskunnan pohjasakaksi. Ehkäpä siksi, huumekeskustelusta on tullut tietynlainen tabu suomalaisessa yhteiskunnassa.

Keskustelu on kuitenkin saanut piristysruiskeen viime aikoina. Mielikuvaa käyttäjistä on muuttanut julkisuuden henkilöiden huumausainerikkomukset ja vihjailu puhtoisten koko kansan suosikkien huumeiden viihdekäytöstä. Viimeisimmän suuren kohun aloittanut Glo- hotellin huumekuolema on ilmeisesti vain jäävuoren huippu. Suomen kansa on saanut lukea, että hyvin toimeentulevat nuoret ovat seuranneet kansainvälisiä trendejä myös huumeiden käytössä.

Samaan tapaukseen liittyvä julkkiskohu on saanut yllättäviä käänteitä kun tapaukseen liittyviä epäilyjä on uutisoitu kohdistuvan puhtaan elämän ja keskustalaisten elämän arvojen äänitorvena toimineeseen (Pikku) Geehen. Internetin musiikkifoorumeilla Gee on saavuttanut hämmennyksen lisäksi uutta kyseenalaista katu-uskottavuutta istumalla syytetyn penkillä oikeudessa.

Julkiseen huumekeskusteluun tuli viime viikolla uusi tulokas, kun suomalaisen Joonas Neuvosen Rovaniemen narkomaaneista kertova Reindeerspotting, sai medianäkyvyyttä. Kyseessä on erikoinen dokumentti siksi, että tarkoituksena ei ole Neuvosen mukaan ole ollut moralisoida vaan osallistua suomalaiseen huumekeskusteluun tallentamalla narkomaanien karua arkea.

Mielestäni on mielenkiintoista, että vasta julkisuuden henkilöiden osallisuus on tuonut todellisuuden tajua tämän ongelman käsittelyyn.

MikkoR